Lumo-kodit hiilijalanjälkitestin laskentaperusteet

Lumo-kotien hiilijalanjälkitesti on julkaistu osoitteessa: lumo.fi/hiilijalanjalkitesti

Lumo-kotien hiilijalanjälkitesti perustuu Sitran elämäntapalaskuriin, jota on muokattu osien 1 (Asuminen) ja 2 (Liikenne ja matkailu) osalta. Alkuperäistä laskentaa on muokattu siten, että se kattaa sijainnin ja talotyyppien osalta vain Lumo-kodeille mahdolliset vaihtoehdot sekä huomioi Lumo-kodeissa käytettävät lämmitysmuodot sekä hiilineutraalin kiinteistösähkön. Lisäksi asumisen osalta laskentaa laajennettiin huomioimaan saunominen ja liikenne osioon lisättiin yhteiskäyttöautot. Muutoksien yhteydessä päivitettiin myös päästökertoimia.

Laskenta perustuu Sitran Emma Hietaniemen, D-mat Oy:n Jari Kolehmaisen, Viivi Toivion sekä Michael Lettenmeierin laatimiin Sitran elämäntapatestin laskentaperusteisiin (päivätty 9.3.2021), joita on päivitetty osien 1 ja 2 osalta kuten mainittu edellä. Alla esitetyissä laskentaperusteissa kuvataan laskennassa käytetyt oletukset sekä päästökertoimet.

Myös osan 5 lähdeluettelo on päivitetty niiltä osin kuin osien 1 ja 2 laskennassa käytettyihin lähteisiin on tullut muutoksia tai päivityksiä. Osat 3 ja 4 ovat pysyneet samoina kuin Sitran elämäntapatestin laskentaperusteissa.

Gaia Consulting / Jatta Aho, Magda Horváth, 22.4.2022

Hiilijalanjälkitestissä huomioituja asumisen koko elinkaaren ajalta aiheutuvia ilmastovaikutuksia ovat rakentaminen, asunnon lämmitys ja sähkön käyttö. Testin kysymykset ovat alla olevassa järjestyksessä.

Asuinkaupunki

Asuinpaikka määrittelee, kuinka paljon lämmitysenergiantarve pienenee/kasvaa keskiarvoiseen lämmitysenergiankulutukseen nähden. Maan keskiosassa energiantarve on n. 10 % suurempi kuin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa energiantarve on keskimäärin n. 25 % suurempi kuin Etelä-Suomessa. (Motiva 2017a).

Kerros- tai rivitalon rakentaminen

Rakennuksen rakentamisen ilmastovaikutukset otetaan huomioon huoneistoneliömetriä ja käyttövuotta kohden lasketulla kertoimella (Saari ym. 2001: kerrostalo 8,0 ja omakoti- ja rivitalo 6,9 kg CO2ekv/v/htm2).  Kertoimessa on otettu huomioon rakennuksen aiheuttama maankäytön muutos, rakennusmateriaalien valmistus, rakentaminen, kunnossapito ja purku. Kokonaiskäyttöiän oletuksena on 50 vuotta. 

Rakennusvuoden vaikutus lämmitystarpeeseen

Eri talotyyppien vuosimalleille on laskettu omat lämmönkulutuskertoimet per neliö Lumo-kotien keskimääräisten lämmönkulutusten perusteella. Kodin lämmitysmuotoa ei kysytä erikseen vaan talotyypin ja rakennusvuoden perusteella on laskettu vastaavan keskimääräisen Lumo-kodin lämmitysmuodon päästöt painotettuna keskiarvona.

Keskiverto suomalaisen kaukolämmön päästökerroin (n. 141 g CO2/kWh) perustuu Tilastokeskuksen keräämiin ominaishiilidioksidipäästötilastoihin (Tilastokeskus 2019). Kausivaihtelun tasaamiseksi lukuna on käytetty Tilastokeskuksen ilmoittavaa 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa, ja kertoimeen on lisäksi sovellettu hyödynjakomenetelmää, jolla tarkoitetaan ominaispäästöjen jakoa sähkön ja lämmön kesken vaihtoehtoisilla tuotantotavoilla arvioituna. Lisäksi kaukolämmön elinkaaren alkupään päästöt on huomioitu (n. 33 g CO2ekv/kWh) (Defra 2021).

Vihreän kaukolämmön päästökertoimessa on huomioitu samat elinkaaren vaiheet kuin keskimääräisen kaukolämmön päästökertoimessa ja se on (n. 33 g CO2ekv/kWh) (Defra 2021). Maalämmön sähkönkulutuksessa on otettu huomioon Lumo-kodeissa käytettävä hiilineutraali vesisertifioitu kiinteistösähkö.

Sähkönkulutus

Sähkönkulutuksen oletusarvo (pois lukien lämmityssähkö) perustuu Kotitalouksien sähkönkäyttö 2011- selvitykseen (Adato Energia 2013). Oletusarvot lasketaan seuraavasti, kun X = (perheen henkilömäärä - 1): 

Kerrostalo = 1400 + (X * 500)
Rivitalo = 2600 + (X * 700)

Sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöissä huomioidaan sähköntuotannon suorat päästöt, eli polttoaineiden palamisesta aiheutuneet päästöt sekä tuotantoketjun päästöt eli epäsuorat päästöt. Sähköntuotannon suomalainen ominaispäästökerroin on 155 g CO2ekv/kWh sisältäen sekä suorat että epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt koko sähköntuotannon elinkaaren ajalta (Tilastokeskus 2019, Defra 2021).

Vihreän sähkön päästökertoimessa on sama rajaus kuin muussa sähkössä ja päästökerroin on 39 g CO2ekv/kWh (Defra 2021). Vihreä sähkö on huomioitu myös raideliikenteessä (kts. liikenneosio). 

Huonelämpötila

Huonelämpötilan vaikutus on huomioitu lämmitysenergiantarpeeseen. Kahden asteen lämpötilan lasku/nousu voi vähentää/lisätä lämmitysenergiantarvetta 10 % (Motiva 2017b). 

Peseytyminen

Suihkussa vietetty aika vaikuttaa vedenkulutukseen ja siten myös veden lämmittämiseen käytettävän lämmitysenergiankulutukseen. Yhden vesilitran lämmittämiseen 40 asteiseksi kuluu energiaa 0,04 kWh (D-mat 2019). Lisäksi saunomisen energiankulutus on otettu mukaan tarkasteluun. Saunomiskerran oletetaan olevan yhden tunnin mittainen ja saunan lämmityksen kestävän noin puoli tuntia. Oletuksena on käytetty, että kiuas on 15 kW:n kiuas eli sähköä kuluu 15 kWh/tunti. Mikäli asukas käyttää taloyhtiön yhteiskäyttösaunaa, lämmitetään sauna aina Lumo-kotien vihreällä kiinteistösähköllä. Mikäli asukas käyttää omaa saunaansa, lasketaan sähkön päästöt asukkaan aiemmin ilmoittaman mukaisesti joko keskimääräisen suomalaisen sähkön päästökertoimella tai vihreän sähkön päästökertoimella. Oletuksena on, että sähkönkulutuksessa on mukana yksi saunomiskerta viikossa per henkilö. Mikäli asukas vastaa saunovansa 3 tai 7 kertaa viikossa kasvavat päästöt vasta tässä vaiheessa saunomiskertojen mukaan.

My Lumo -palvelu

Mikäli testi tehdään kirjautumalla My Lumo-palveluun, saadaan asukkaan tiedoista valmiiksi selville asunnon tyyppi, koko, lämmitysmuoto sekä rakennusvuosi. Näiden tietojen perusteella asukkaan ei tarvitse vastata kaikkiin samoihin kysymyksiin kuin Lumo.fi-sivustolla. Laskentaperiaatteet ovat molemmilla sivustoilla samat.

Keskimääräiset arviot eri liikennevälineiden käytöstä perustuvat Henkilöliikennetutkimuksen vuoden 2016 tilastoihin (Liikennevirasto 2018).  

Autoilun hiilijalanjälki lasketaan vuotuisten kilometrimäärien ja auton keskimääräisen käyttäjämäärän perusteella ja erotellaan oman sekä yhteiskäyttöauton käyttö. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tutkimustietoa siitä ovatko yhteiskäyttöauton matkustajamäärät tai ajomäärät suurempia kuin yksityisomisteisissa autoissa, joten näiden kahden autoilumuodon välille ei saada päästöeroja, kun tarkastellaan kilometrikohtaisia päästöjä. Autoilun ilmastopäästöt muodostuvat polttoaineen käytöstä ja valmistuksesta, auton valmistuksesta sekä tieinfrastruktuurin käytön ja ylläpidon päästöistä. Muodostuneet päästöt jaetaan tyypillisesti autoilevan henkilömäärän kesken. Eri polttoaineita käyttävien henkilöautojen päästökertoimet ovat Defra:n päästökertoimia per henkilökilometri (Defra 2021).

Eri autotyyppien valmistuksen aiheuttamat päästöt perustuvat globaaleihin keskiarvoihin (Wilson 2013). Tieinfrastruktuurin osuus on noin 10 % (20 g CO2/ajoneuvo-km) autoilun kokonaispäästöistä (Hill ym.  2012). 

Joukkoliikenne käsittää linja-auto-, juna-, raitiovaunu- ja metroliikenteen. Joukkoliikenteen sisältämät eri joukkoliikennemuotojen osuudet perustuvat Henkilöliikennetutkimuksen (Liikennevirasto 2018) tilastoihin. Osuuksien perusteella on laskettu painotettu keskiarvo joukkoliikenteen päästökertoimeksi. 

Eri liikennevälineiden päästökertoimet perustuvat Defra:n ilmoittamiin päästökertoimiin (Defra 2021). Raideliikenteessä on huomioitu VR:n ja HKL:n käyttämä vihreä sähkö.

Lentomatkustamisen tuntikohtainen päästökerroin perustuu Defra:n keskimääräisiin kansainvälisen lentomatkan ilmastopäästöihin matkustajakilometriä kohden huomioiden säteilypakotteen sekä polttoaneen valmistuksen päästöt (Defra 2021). Yksittäisten lentomatkojen päästöt riippuvat mm. lentokalustosta, lentokoneen täyttöasteesta, päästöjen allokoinnista matkustajien ja rahdin kesken sekä korkealla ilmakehässä olevien pilvien vaikutuksen huomioinnista.

Suorien CO2 -päästöjen lisäksi lentoliikenne lisää ilmakehään kohdistuvaa säteilypakotetta esimerkiksi korkealla vapautuvien pienhiukkasten ja pilvisyyden muutosten kautta. Lentoliikenteen keskiarvoinen lentonopeus perustuu Finnairin ilmoittamiin, eri konetyyppien keskiarvoiseen matkustusnopeuteen (Finnair 2019). 

Matkustajalaivaliikenteen keskimääräisten reittien pituudet perustuvat Tilastokeskuksen (2016b ja 2017a) aineistoon suomalaisten matkailutottumuksista. Laivamatkojen keskiarvoinen päästökerroin on laskettu Helsinki-Tallinna-Helsinki ja Helsinki-Tukholma-Helsinki pituuksien ja Defra:n ilmoittaman matkustajalaivan päästökertoimen perusteella. 

Hiilijalanjälkitestin käyttäjän hiilijalanjälkeen vaikuttavat nautitun ruuan ja siitä syntyvän jätteen määrä sekä eri raaka-aineiden määrälliset osuudet. Kanssa-aterioiviin nähden vähemmän/enemmän syövän vastaajan on oletettu syövän aterioillaan 15 % pienempiä/suurempia annoksia.   

Hiilijalanjälkitestissä vastaajan ruokavalio räätälöityy tarkemmin käyttäjän aterioilla nauttimien raaka-aineiden perusteella. Eri tuotteiden nauttiminen joko pienentää tai suurentaa jalanjälkeä, riippuen nautitaanko tuotteita vähemmän vai enemmän keskiarvoisiin suomalaisiin kulutustottumuksiin nähden.  Valintojen pienentävä/suurentava vaikutus vähennetään/lisätään keskivertosuomalaisen ruuan hiilijalanjälkeen, joka on noin 1,6 tonnia vuodessa (Seppälä ym. 2009; Lettenmeier ym. 2018).  

Ilmastovaikutuksiltaan merkittävät raaka-aineet on luokiteltu eri kategorioihin: punainen liha ja kova juusto/kana, kala, pehmeä juusto ja kananmuna/maito ja maitotuotteet/juomat. Jokaiselle kategorialle on laskettu keskiarvoinen annoskoko ja annoskohtainen painotettu päästökerroin sen perusteella, mikä on eri raaka-aineiden prosentuaalinen osuus annoksesta. Eri raaka-aineiden annoskoot perustuvat ravintoaineiden henkilöä kohden ilmoitettuihin vuotuisiin kulutuksiin (Luonnonvarakeskus 2017) sekä Kansanterveyslaitoksen määrittelemiin ruokamittoihin (Sääksjärvi & Reinivuo 2004). Päästökerrointen lähteinä on käytetty mm. Kaskinen ym. 2011 Kausiruoka-teoksessa sekä Ecoinvent-tietokannassa (Wernet ym. 2016) määriteltyjä tuotteiden ilmastovaikutuksia. Elintarvikkeiden kasvihuonepäästöistä löytyy useita arvioita mm. Ilmasto-oppaasta (Ilmasto-opas.fi). 

Naudanliha sekä kova juusto on luokiteltu saman kategorian alle muita ruoka-aineita korkeampien päästökerrointen vuoksi (Ilmasto-opas: naudanliha 14–42 kg CO2ekv/kg, eurooppalaiselle lihalle Kaskisen ym. arvio 19 kg CO2ekv/kg; kova juusto, Voutilainen ym. 2003: 13 kg CO2ekv/kg). Juuston osalta käytettävissä oli sekä kansainvälisiä (esim. Ecoinvent-tietokanta) että suomalaisia (esim. Voutilainen ym. 2003, Aalto 2018) arvioita, joissa suomalaisjuustojen hiilijalanjäljet arvioitiin tyypillisesti pienemmiksi. Ero selittyy eri maissa tuotetun maidon päästökerrointen eroilla (esim. Pulkkinen 2018). Hiilijalanjälkitestissä on päädytty painottamaan suomalaisittain laskettuja päästökertoimia. Hiilijalanjäljen suhteen rae-, tuore- ja pehmeät juustot eroavat selvästi kovista juustoista, joihin tarvitaan enemmän maitoa ja joita kypsytetään kauemmin. Siksi pehmeille juustoille on annettu päästökertoimeksi 6,5 kg CO2ekv/kg, jolloin ne sijoittuvat hiilijalanjälkitestissä parhaiten porsaanlihan, kanan, kalan ja kananmunan joukkoon (esim. Ilmasto-opas). 

Pehmeä juusto, porsaan liha, kana, kala ja kananmuna on luokiteltu yhteisen kategorian alle. Porsaan päästökerroin on hieman kategorian muita ruoka-aineita korkeampi, mutta toisaalta taas selvästi naudan lihan päästökerrointa pienempi. Käytetyt päästökertoimet ovat porsaanlihalle 5,6 kgCO2ekv/kg, kanalle 3,6 kg CO2ekv/kg, kalalle 3,0 kg CO2ekv/kg ja kananmunalle 2,7 kg CO2ekv/kg (Kaskinen ym. 2011). Testi ei ota kantaa onko kulutettu liha riistaa, sillä riistan osuus keskivertosuomalaisen lihankulutuksesta on ainoastaan noin 2 %. Arvio esimerkiksi kotimaisen hirvenlihan päästökertoimeksi on 1,6 kgCO2ekv/kg (Kaskinen ym. 2011), minkä vuoksi pääasiallisena lihatuotteena riistaa nauttivan hiilijalanjälki voidaan olettaa pienemmäksi kuin ruuaksi kasvatettujen eläinten lihaa nauttivan. Lisätietoja riistan ja muiden lihatuotteiden ilmastovaikutuksista WWF:n lihaoppaasta (wwf.fi/lihaopas). 

Maito ja maitotuotteet on nostettu esille kolmantena kategoriana, sillä tuotteiden suurella kulutuksella on vaikutus hiilijalanjälkeen. Suomalaiset kuluttavat vuodessa henkilöä kohden maitoa noin 125 kg ja maitotuotteita (juustoa ei laskettu mukaan) noin 40 kg. Hiilijalanjälkitestissä maidon päästökerroin on 1,4 kg CO2ekv/kg (Kaskinen ym. 2011: kevytmaito Suomesta). 

Juomille on laskettu annoskohtainen ilmastovaikutus, joka on noin 0,3 kg CO2ekv/annos (vaihteluväli 150–400 g/annos). Eri juomien päästökertoimet perustuvat lähteisiin Kaskinen ym. (2011), Wernet ym.  (2016) ja Berners-Lee (2010). 

Kodin ulkopuolella syödyissä aterioissa on otettu huomioon palvelun tuottamiseen eli ruuan valmistamiseen käytetty energiankulutus (2 kWh/ulkonasyömiskerta). 

Suomalaiset heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin noin 23 kg vuodessa (Saarinen ym. 2011), mikä nostaa hiilijalanjälkeä. Ruokajätteen päästökerroin on laskettu sekaruokavaliota noudattavan keskivertosuomalaisen biojätteen koostumuksen perusteella (2,55 kg CO2ekv/kg biojätettä). 

Asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat keskivertokuluttajan hiilijalanjäljen merkittävimpiä osa-alueita. Muun kulutuksen ilmastopäästöjen kattava arvioiminen ja määrittäminen vaatisi lukuisia kysymyksiä, jolloin osa alueen läpikäynnin vaiva ei olisi enää suhteessa osa-alueen merkitykseen. Hiilijalanjälkitestissä on kuitenkin haluttu nostaa esille muutamia tärkeitä asioita tiedostaen, että myös muilla valinnoilla (esimerkiksi palveluissa ja harrastuksissa) on vaikutusta. Tässä testissä osa-alue sisältää tavaroiden kulutuksen, lemmikit sekä mökkeilyn. 

Ostoskäyttäytymistä käsittelevä kysymys sisältää tavarat, kodin irtaimiston, vaatteet ja jalkineet. Kysymys ei sisällä palveluihin liittyviä ilmastovaikutuksia, vaan ainoastaan konkreettiset tuotteet. Sisustuksen ja kodinhoitotuotteiden, vaatteiden ja jalkineiden, vapaa-ajanviettoon ja harrastuksiin liittyvien tavaroiden, audiovisuaalisten laitteiden sekä kirjojen, lehtien ja paperituotteiden yhteenlasketut ilmastopäästöt ovat keskimäärin noin 1050 kg/henkilö/vuosi (Seppälä ym. 2009). Arviot kulutettujen tavaroiden minimi- ja maksimiarvoista puolestaan perustuvat Kotakorpi ym. (2008) tutkimukseen ”Kotitalouksien luonnonvarojen kulutus ja sen pienentäminen”. Kierrätystuotteita ostavan käyttäjän hiilijalanjälki on arvioitu puolet keskivertokuluttajaa pienemmäksi, sillä kierrätettyä ostamalla ei muodostu uusien tavaroiden ja vaatteiden valmistuksesta aiheutuvia ilmastopäästöjä. 

Lemmikit tuovat iloa elämään ja ovat usein kuin perheenjäseniä. Kuitenkin myös lemmikit kuluttavat luonnonvaroja kuluttamansa ruuan sekä erilaisten palveluiden ja tuotteiden muodossa. Kysymys lemmikeistä on kuitenkin hankala, sillä lemmikkien koko saattaa vaihdella huomattavasti. Arvio suomalaisen lemmikkeihin kuluttamiensa tuotteiden ja palveluiden keskimääräisestä rahallisesta arvosta perustuu PetNets-tutkimukseen (2015). Arviot kulutettujen tuotteiden ja palveluiden määrällisestä sisällöstä puolestaan perustuvat eri palveluntarjoajien ja yritysten hintavertailuihin. Palveluiden ilmastopäästöjen lähteenä on Hirvilammi ym. (2014) tuottamat arviot eri palveluiden ilmankulutuksesta. Ilman kulutus kuvaa kemiallisesti tai fysikaalisesti muutettua tai poltettua ilmaa eli käytännössä poltetun hapen määrää, joka on käytetty palvelun tuottamiseksi. Ilman kulutus on usein suorassa suhteessa hiilidioksidipäästöihin, koska poltetusta hapesta syntyy hiilidioksidia. Lemmikkien kuluttamien ruokien ilmastopäästöjä on arvioitu koiran- ja kissanruokien ravintosisältöjä vertailemalla ja Ecoinvent- tietokannan päästökerrointen avulla. 

Suomessa on lähes 500 000 kesämökkiä. Kesämökkien keskimääräinen pinta-ala on noin 50 m², mutta mökkien varustelutasot saattavat vaihdella huomattavasti (FCG 2016). Mökistä kysyttäessä on oletettu, että mökki on varustelutasoltaan vaatimaton. Lisäksi on otettu huomioon keskimääräinen sähkönkulutus kesäkaudella ja/tai talvikaudella (Piiroinen 2009). Ympärivuotisessa käytössä olevaa mökkiä oletetaan pidettävän peruslämmöllä käyttöpäivien ulkopuolella. Sähkönkulutuksessa on otettu huomioon vastaajan aikaisempi vastaus tavallisen- tai ekosähkön käytöstä. Sähkönkulutuksen lisäksi hiilijalanjälkitesti ottaa huomioon mökin rakentamiseen tarvittavien raaka-aineiden kulutuksen, maankäytön ja ylläpidon ilmastovaikutukset. Päästökertoimena on käytetty Salo ym. (2008) laskelmaa mökin käytöstä aiheutuvasta päiväkohtaisesta ilmankulutuksesta (vaatimaton vapaa-ajanasunto 27 kg/vrk). Arviot kesä- ja talvikäyttöisten mökkien keskiarvoisesta käyttöasteesta (vrk/vuosi) perustuvat Mökkibarometrin (FCG 2016) tilastoihin. Mökin käytöstä aiheutuvat ilmastopäästöt jaetaan mökkiä säännöllisesti käyttävien henkilöiden kesken. 

• Aalto, K. 2018. Elintarvikkeiden kulutus kotitalouksissa vuonna 2016 ja muutokset vuosista 2012, 2006 ja 1998. Haettu 10.11.2020.
• Adato Energia. 2013. Kotitalouksien sähkönkäyttö 2011.Tutkimusraportti 26.2.2013. Haettu 19.3.2021.
• Berners-Lee, M. 2010: How bad are bananas? The carbon footprint of everything. Profile Books, London, UK.
• D-mat 2019. Itse tehdyt laskelmat.
• Defra 2021. Greenhouse gas reporting: conversion factors 2021. Haettu 15.1.2022.
• FCG 2016. Mökkibarometri 2016. (pdf) Finnish Consulting Group Oy. Saaristoasiain neuvottelukunta, Maa- ja metsätalousministeriö. Haettu 19.3.2021.
• Finnair 2019. Finnairin laivasto. Haettu 19.3.2021.
• Hill, N., Brannigan, C., Wynn, D., Milness, R., van Essen, H., den Boer E., van Grinsvem, A., Lighthart, T. ja van Gijlswijk, R. 2012. EU Transport GHG: Routes to 2050 II. Haettu 19.3.2021.
• Hirvilammi, T., Laakso, S. ja Lettenmeier, M. 2014. Kohtuuden rajat? Yksinasuvien perusturvansaajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 132. Haettu 19.3.2021.
• Ilmasto-opas.fi n.d. Ilmastomyönteinen ruoka. Haettu 19.3.2021.
• Kaskinen, T., Kuittinen, O., Sadeoja, S-J. ja Talasniemi, A. 2011. Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. TEOS, Helsinki.
• Kotakorpi, E., Lähteenoja, S. ja Lettenmeier, M. 2008. KotiMIPS. Kotitalouksien luonnonvarojen kulutus ja sen pienentäminen. Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja 43/2008.
• Lettenmeier, M., Koide, R., Toivio, V., Amellina, A. ja Akenji, L. 2018. Key findings from the study on Lifestyle Carbon Footprints: Long-term targets and case studies of the carbon footprints of household consumption (pdf). Haettu 19.3.2021.
• Liikennevirasto 2018. Henkilöliikennetutkimus 2016 (pdf). Liikenneviraston tilastoja 1/2018. Haettu 19.3.2021.
• Luonnonvarakeskus 2017. Ravintotase. Haettu 19.3.2021.
• Motiva 2017a. Hallitse huonelämpötiloja. Haettu 19.3.2021.
• Motiva 2017b. Pientalojen lämmitystapojen vertailulaskuri. Haettu 19.3.2021.
• PetNets 2015. Verkostojen orkestrointi lemmikkieläinliiketoiminnan kilpailueduksi (pdf). Haettu 19.3.2021.
• Piiroinen, J. 2009. Vakiotehoisen kuivanapitolämmityksen vaikutus hirsimökkien lämpö- ja kosteustekniseen toimintaan. Tampereen teknillinen yliopisto. Diplomityö.
• Pulkkinen, H. 2018: Kotimaisen karjatalouden ilmastovaikutukset (pdf) Luonnonvarakeskus 18.1.2018. Haettu 19.3.2021.
• Saari A. 2001. Rakennusten ja rakennusosien ympäristöselosteet. Rakennustietosäätiö RTS ja Rakennustieto Oy.
• Saarinen, M., Kurppa, S., Nissinen, A. ja Mäkelä, J. 2011. Aterioiden ja asumisen valinnat kulutuksen ja ympäristövaikutusten ytimessä. Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja 14/2011.
• Salo, M., Lähteenoja, S. ja Lettenmeier, M. 2008. MatkailuMIPS - matkailun luonnonvarojen kulutus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 8/2008.
• Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-M., Korhonen, M.-R., Saarinen M. ja Virtanen Y. 2009. Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristökeskus 20/2009. Haettu 19.3.2021.
• Sääksjärvi, K.ja Reinivuo, H. 2004. Ruokamittoja. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B15/2004. Haettu 19.3.2021
• Tilastokeskus 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019. Sähkön ja lämmön tuotannon CO2-päästöt. Haettu 15.1.2022.
• Voutilainen, P. Tuhkanen, H.-R., Katajajuuri, J.-M., Nousiainen, J. ja Honkasalo, N. 2003. Emmental Sinileima -juuston tuotantoketjun ympäristövaikutukset ja parannusmahdollisuudet. MTT:n julkaisuja 35 (2003). Haettu 10.11.2020.
• Wernet, G., Bauer, C., Steubing, B., Reinhard, J., Moreno-Ruiz, E., ja Weidema, B. 2016. The ecoinvent database version 3 (part I): overview and methodology. The International Journal of Life Cycle Assessment 21(9): 1218–1230. Haettu 19.3.2021.
• Wilson, L. 2013. Shades of Green – electric cars’ carbon emissions around the globe (pdf). Shrink That Footprint. Haettu 19.3.2021.