Vantaan Jokiniemen Lumo-talossa asuu seinänaapureina kaksi perhettä, jotka ystävystyivät viime keväänä sattuman kautta: Rachelin, Jaken ja Frejan Loki-kissa livahti parvekkeen kaiteen kautta naapurin puolelle, kun perheen kodissa juhlittiin Frejan syntymäpäiväjuhlia.  

“Satuin ikkunasta huomaamaan, että Rachel kurkottelee meidän parvekkeen puolelle. Ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu”, naapurissa asuva Heli kertoo nauraen. 

Helin perheeseen kuuluvat puoliso Kasper, neljän kuukauden ikäinen Vadelma-vauva ja Kasperin tytär Rauha. Lisäksi osa perhettä ovat rescue-kissa Unelma ja tämän nyt jo aikuinen pentu, Francesco.  

Rachel kipaisi hakemaan karanneen Loki-kissan ja pyysi samalla naapurit mukaan synttäreille. Siitä asti Rachel ja Heli perheineen ovat olleet kavereita, eivät enää vain naapureita. 

"Toivon, että jokainen voisi luottaa siihen, että jos kaadut, naapuri tulee auttamaan sinut ylös."

Perheillä on yllättävän paljon yhteistä: molemmilla on kaksi kissaa ja suunnilleen saman ikäiset tyttäret. Jopa huumorintaju osui yksiin. 

"Meillä on niin synkkä huumori, että tässä uskaltaa sanoa mitä vain", Heli kertoo ja nauraa. 

Nykyään perheet näkevät toisiaan lähes viikottain, ja Heli ja Rachel vaihtavat viestejä pari kertaa viikossa. Kaikki heistä ovat koti-ihmisiä, joten elämät sopivat hyvin yhteen. Lapset leikkivät keskenään ja aikuiset istuskelevat kahvikupin äärellä. 

Naapurusten ystävyys on mutkatonta. Kun mennään toisen luokse kylään, kukaan ei odota, että talo olisi siivottu tai pöytä koreana.  

"Voin avata Rachelille oven vaikka edellisen päivän meikeissä. Jos on pullaa, se on vain bonusta, ei mikään olettamus”, Heli kertoo. 

Naapuriapu on luonteva osa ystävyyttä. Kun Heli lähti synnyttämään Vadelmaa, Rachel tuli hoitamaan Helin perheen kissoja, tiskasi astiat ja petasi sängyn. Heli taas riensi apuun, kun Rachel loukkasi kylkiluunsa rappukäytävässä kauppakassien kanssa. 

"On onni tietää, kenen ovikelloa voi soittaa koska vain. Toivon, että jokainen voisi luottaa siihen, että jos kaadut, naapuri tulee auttamaan sinut ylös", Rachel sanoo. 

Rachelillä ja Helillä on paljon yhteistä, mutta tällä hetkellä heitä yhdistää erityisesti äitiys. Molempien mielestä nykyajan vanhemmuus kaipaa lisää yhteisöllisyyttä. Ennen oli kylä kasvattamassa, mutta nyt moni jää ilman tarvitsemaansa tukea. 

"Olin itse tosi yksin, kun tulin Frejan äidiksi. Olisin kaivannut, että joku olisi ollut siinä lähellä", Rachel kertoo. 

Nyt Rachel on iloinen siitä, että voi olla tukena Helille tämän lapsen vauvavaiheessa. Samoin Heli voi tarjota Rachelille hengähdyshetken ja ottaa Frejan heidän luokseen leikkimään.  

“Minusta parasta on se turvallisuuden tunne, että heti seinän takana on joku, joka ymmärtää. Me jaamme Rachelin kanssa paljon äitiyteen liittyviä asioita ja se on ollut mahtavaa”, Heli jatkaa. 

Helin mukaan kokemus naapurin kanssa ystävystymisestä on ollut niin kiva, että hän on alkanut jutella enemmän muillekin naapureille. Koskaan ei tiedä, mistä löytyy uusi kaveri ja ovikello, jota soittaa, kun on tarve.