Elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Medianomiopinnot ovat loppusuoralla, teen töitä media-alan yrittäjänä ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta ja avoimelta. En vielä tiedä tarkalleen, mihin elämä minut seuraavaksi vie, mutta juuri se tuntuu tällä hetkellä parhaalta. Minulla on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunne siitä, että saan itse rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan.

Muutin juuri kolmen Tampereella vietetyn vuoden jälkeen takaisin pääkaupunkiseudulle, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa Helsinkiin. Espoo ja Kauniainen tulivat tutuiksi jo nuoruudessa, kun kävin kouluni siellä ennen korkeakouluopintojani Tampereella. Helsinki sen sijaan tuntui pitkään todella vieraalta. Ajattelin, että täällä on jatkuvasti kiireinen ja stressaantunut ilmapiiri, eikä Helsinkiin muuttaminen käynyt oikeastaan edes mielessäni. Muistan sanoneeni ystävilleni useasti: ”Minua ei saa Tampereelta pois millään!”

Noh, elämä kävi ja muutin elokuussa Helsinkiin. Uskokaa tai älkää, mutta intuitio käski tehdä niin. Olen muutenkin sitä mieltä, että intuitioon kannattaa luottaa. Joskus ei tarvitse osata perustella itselleen kaikkea järjellä, vaan riittää, että jokin tuntuu oikealta.

Iso osa tästä muutoksesta sai alkunsa jo alkuvuodesta, kun asuin kolme kuukautta Etu-Töölössä kämppiselämää viettäen työharjoitteluni ohella. Helsingissä ehti tapahtua parissa viikossa enemmän kuin Tampereella kuukausissa. Tapasin uusia ihmisiä, eteeni tuli kiinnostavia työmahdollisuuksia ja tuntui, että ympärillä tapahtui jatkuvasti jotain. En vieläkään tiedä, oliko kyse Helsingin taianomaisuudesta vai siitä, että olin itse juuri oikeassa elämäntilanteessa, mutta jokin täällä alkoi tuntua omalta.

Löysin Sörnäisistä, aivan Kallion rajalta, kivan kodin. 46 neliötä, kaksio ja ennen kaikkea valoisa. Koen, että minulla on visuaalista silmää, joten olen sisustanut kotini täysin itse. Väriä pitää olla! Tykkään siitä, että koti on leikkisä, persoonallinen ja inspiroiva. Minulle koti ei saa tuntua vain paikalta, jossa nukutaan, vaan haluan sen olevan paikka, jossa viihdyn, saan uusia ajatuksia ja jossa näkyy oma persoonani.

Minulle koti ei kuitenkaan tarkoita vain itse asuntoa. Yhtä tärkeää on se, mitä kotioven ulkopuolella tapahtuu. Olen aktiivinen ihminen ja rakastan sitä, että voin elää keskellä kaikkea. En halua käyttää suurta osaa päivästäni siirtymiseen paikasta toiseen, vaan haluan, että elämä on lähellä. Nykyisen kotini ympäriltä löytyvät upeat kahvilat, ravintolat, baarit, kirpparit, hyvät lenkkimaastot sekä kaikki arjen kannalta tärkeät kaupat. Voin lähteä spontaanisti kahville, kävelylle, lounaalle tai vaikka saunaan ilman, että koko päivän ohjelmaa tarvitsee suunnitella etukäteen.

Juuri tällainen ympäristö sopii tämänhetkiseen elämäntyyliini. Teen paljon töitä yrittäjänä tietokoneella kotoa käsin, joten koti toimii minulle tukikohtana, mutta samalla haluan astua ovesta ulos ja olla osa kaupunkia. Minulle parasta on se, että koti antaa rauhan keskittyä silloin, kun sitä tarvitsen, mutta ympäriltä löytyy loputtomasti tekemistä silloin, kun haluan lähteä ulos. Työni ovat myös sellaisia, että päivät eivät aina näytä samalta. Yhtenä päivänä voin olla kuvaamassa, toisena tapaamisissa ja kolmantena viettää koko päivän kotona suunnitellen projekteja.

Olen taustaltani virolainen ja isovanhempani asuvat Tallinnassa. Käyn heidän luonaan usein ja hoidan samalla työasioita myös Virossa. Helsingissä asuminen tekee siitäkin helppoa, sillä laivalla Tallinnaan pääsee noin kahdessa tunnissa. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, kuinka lähellä Viro oikeastaan on. On ihanaa, että voin rakentaa elämääni Suomessa, mutta samalla yhteys Viroon ja läheisiini siellä säilyy vahvana.

Elämäni muuttuu jatkuvasti. Olen 24-vuotias sinkkumies ja freelancerina toimiva media-alan yrittäjä. Mikään ei sido minua tällä hetkellä yhteen paikkaan, ja saan rakentaa elämästäni juuri itseni näköistä. Siksi myös vuokra-asuminen tuntuu tässä vaiheessa luontevalta. Haluan pitää mahdollisuudet avoinna ja nähdä, mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.

Rakastan sitä, että nykyisessä kodissani on vaatimuksena asua vähintään puoli vuotta. En rehellisesti tiedä, mitä elämässäni tapahtuu puolen vuoden päästä. Ehkä olen edelleen Helsingissä, ehkä jossain muualla. Ehkä työ vie minut uusiin paikkoihin tai löydän kaupungista vielä uuden kaupunginosan, joka tuntuu kodilta. Juuri se on tämän elämäntilanteen hienous. Voin mennä eteenpäin ilman, että minun tarvitsee tietää kaikkea valmiiksi.

Tulevaisuudessa haaveilen varmasti myös oman asunnon ostamisesta, mutta juuri nyt haluan elää, kokeilla ja löytää itseäni myös erilaisten vuokrakotien kautta. Haluan nähdä erilaisia koteja, kaupunginosia ja tapoja asua. En halua kiirehtiä seuraavaan vaiheeseen vain siksi, että niin kuuluisi tehdä.

Tällä hetkellä tämä koti Sörnäisissä tuntuu kuitenkin juuri oikealta. Se on paikka, josta käsin voin rakentaa seuraavaa lukua elämässäni. Ja ehkä juuri nyt tärkeintä onkin se, ettei minun tarvitse tietää, miltä seuraava luku näyttää. Riittää, että tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan.