Kolmihuoneinen, valoisa koti palvelee vuoroviikkovanhemmuuden rytmiä: kahdelle lapselle omat huoneet ja äidille selkeä oma nurkka, jossa voi rauhoittua päivän jälkeen. Koti on Emilian Petrellille turvapaikka, jossa on lupa olla rauhassa, kerätä ympärilleen tärkeitä esineitä ja kuunnella äänikirjoja köynnösten keskellä.

Emilia on 44-vuotias kahden pojan äiti, crossfit-harrastaja ja äänikirjojen suurkuluttaja. Hänelle koti on ennen kaikkea arjen perusta ja hengähdyspaikka. Nykyiseen kolmioon hän muutti keväällä. Lapset asuvat hänen luonaan vuoroviikoin, ja sen vuoksi toimiva pohjaratkaisu oli yksi tärkeimmistä asioista asuntoa valitessa.

“Mulle oli tärkeää, että pojat saavat omat huoneet. Samalla halusin, että myös mulla on selkeä oma paikka.”

Kolmion pohja ratkaisi paljon. Olohuone ja makuutila muodostavat L-mäisen kokonaisuuden, jossa sänky on omassa rauhallisessa nurkassaan. Keittokomero avautuu kahdesta suunnasta, mikä tekee tilasta ilmavan ja arjessa joustavan. Verhot rajaavat Emilian makuuhuoneen muusta tilasta kauniisti ja käytännöllisesti. Kun äiti menee nukkumaan ajoissa ja teinipojat jatkavat vielä iltaa, verhot rajaavat keittiön valot ja äänet.

“Se on pieni asia, mutta vaikuttaa paljon. Saan nukkua rauhassa, vaikka keittiössä olisi elämää.”

Ensimmäinen asia, jonka kodista huomaa, on vihreä väri. Vihreitä ovat sohva, verhot ja ennen kaikkea kasvit, jotka toistuvat eri korkeuksilla ja huoneissa.

“Vihreä on ollut mulle jo vuosia sellainen väri, joka vetää puoleensa. Se on rauhoittava. Luonto on lähellä sydäntä, ja ehkä se näkyy tässäkin.”

Vihreän rinnalle on hiipinyt vaaleanpunainen pieninä yksityiskohtina, jotka tuovat tilaan kontrastia.

“Vaaleanpunainen ei ole koskaan ollut mun lempiväri, mutta tässä kodissa se on löytänyt paikkansa. Se tuo lämpöä ja sopii vihreän kanssa yllättävän hyvin.”

Kasveilla on tärkeä rooli: ne tekevät tilasta elävän, pehmentävät rajoja ja tuovat kodin eri nurkat yhteen. Kultaköynnös on Emilian suosikki, sillä se on helppohoitoinen, kaunis ja muuntautuva. Se saa kiivetä hyllyn reunoja, nojata verhoihin ja muodostaa pieniä viidakkokohtia.

Kodin sisustus on muotoutunut vähitellen, aina tarpeen ja fiiliksen mukaan. Emilia ei hae ideoita trendeistä, vaan siitä, mikä tuntuu oikealta ja toimii arjessa, siksi kokonaisuus on yhtä aikaa selkeä ja omannäköinen.

“Jos tykkään jostain, se on kiva ja yleensä se tuntuu hyvältä pitkään. Ostoksia teen harvoin, mutta sitten kun hankin jotain kotiin se kulkee vuosia muokanani.”

Kodin merkittävimmät esineet ovat tarinoita kantavia aarteita, joissa näkyy Emilian rovaniemeläiset juuret. Olohuoneessa katse kiinnittyy mustaksi maalattuun hirvenkalloon ja sarviin.

“Isä on metsästänyt hirven, jonka sarvet ovat seinälläni. Halusin sarvet seinälle, mutta en sen valkoista kalloa, joten isä maalasi sen mustaksi. Sarvet ovat kulkeneet mukanani jo viidentoista vuoden ajan.”

Toinen tärkeä isän käsissä syntynyt aarre on korvakorutaulu, johon roikkuvat korut saa kauniisti esille. Kehys ja kuparin väriseksi värjätty kananverkko muodostavat sisustuselementin, joka on sekä käytännöllinen että persoonallinen.

“Pyysin isää tekemään taulun, ja samana iltana hän lähetti kuvan valmiista työstä. Pian se oli jo postissa matkalla Rovaniemeltä tänne.”

Pohjoinen näkyy kotona myös muilla tavoin: Rovaniemi-aiheisessa taulussa ja tavassa, jolla luonnon värit ja materiaalit tuodaan sisälle. Eteisessä katseen vangitsee keltainen taulu, joka on Emilian ystävän käsialaa.

“Ystäväni päätti jossain vaiheessa jättää päivätyön ja keskittyä täysillä taiteeseen. Ihastuin tauluun ja siihen, miten se hohkaa keltaista, joten ystäväni antoi sen mulle lahjaksi. Se on mun aurinko eteisessä.”

Pienet luksushetket näkyvät myös yllättävissä paikoissa, kuten pikkuvessassa roikkuva kristallikruunu, joka oli pitkään ilman paikkaa.

“Tänne muuttaessani tiesin heti, että nyt sille on oikea paikka.”

Emilian koti on ennen kaikkea rauhan paikka. Ikkunat kolmeen suuntaan tuovat valoa, mutta tunnelma syntyy pehmeistä sivuvaloista, pienistä lampuista ja kynttilöistä.

“Tykkään siitä, että koti on vähän hämärä, pehmeä ja lämmin. Joulun aikaan valot ja kynttilät tekevät tästä ihan erityisen.”

Arkea jakaa ja rytmittää myös rescuekoira Lilli, joka on löytänyt Emilian kotoa oman turvapaikkansa. Lillin suosikkipaikka on sama kuin omistajansakin: sohva, josta näkee koko olohuoneen. Lilli on utelias, mutta herkkä, ukkoset ja kovat äänet pelottavat yhä. Siksi koti on tärkeä myös hänelle: paikka, jossa saa rauhassa käpertyä viereen tai omaan nurkkaan.

Kun Emilia kuvailee, mitä koti hänelle merkitsee, sanat asettuvat rauhassa paikalleen.

“Koti on mulle oma suojapaikka tai turva, semmoinen kupla. Mä valitsen, ketkä tänne tulee ja koska. Tärkeintä on, että täällä on hyvä olla.”

Lumoava koti onkin Emilian mielestä juuri sellainen: asukkaansa näköinen, paikka, jossa on helppo hengittää.