Alibaba luikkii kiireesti karkuun, kun vieraat astuvat ovesta sisään. Espanjalainen löytökissa on kyllä tottunut ihmisiin, mutta viime aikoina isännän luona on ollut rauhallista. Neljävuotias kolli on Altti Krankin sydänkäpy ja vielä sisustusvaiheessa olevan kerrostalokaksion ilmeinen kodinhenki.

Kun Krank, 82, painaa borsalinon päähänsä, hän muuttuu hetkessä suvereeniksi reissumieheksi. Pitkä elämä pursuaa kokemuksia ja tapahtumia. Niistä entinen toimittaja ja matkakirjailija ja nykyinen eläkeläinen kertoilee leppoisasti ja hyväntuulisesti, välillä kisua rapsuttaen.

Olen viettänyt kapsäkkielämää vauvasta lähtien ja asunut monessa paikassa, muun muassa Rovaniemellä, Raahessa, Tampereella, Pärnussa ja Espanjassa. Lapsuudenkoti Pohjois-Pohjanmaalla on erityinen monien kotien joukossa. Rautateillä työskennellyt isoisäni kasvatti minut ja osti eläkkeelle jäätyään talon Haapajärveltä. Samastun pohjanmaalaisiin, vaikka taidan olla hämäläinen.

Työskentelin 1970-luvulla Porvoossa ja kaupunki tuli tutuksi. Kuvittelin, että täällä on vanhoja tuttuja, mutta ehkä he ovat jo muuttaneet muualle. Onneksi lapset perheineen asuvat lähellä.

Asuin tätä ennen Mojácarissa Etelä-Espanjan rannikolla. Lockdownin aikana vanha ihminen sai kävellä ulkona aamulla tunnin ja illalla tunnin, oli kuin panta olisi ollut nilkassa. Kaverit lähtivät pois ja jäin yksin. Kyllästyin ja halusin palata Suomeen. Lensin viime heinäkuussa ensimmäisellä lennolla Almeriasta Suomeen.

Lumo piti asuntoa minulle kuukauden tyhjillään, kun selvittelin paperiasioita. Lumo-kotien joustavuus oli hienoa. Tunsin oloni tervetulleeksi.

Asuin ensin asuntovaunussa läheisessä Epoon kylässä tyttäreni kodin pihalla. Hän löysi minulle tämän asunnon. Tärkeintä asunnon löytämisessä oli, että mukaan sai ottaa kissan ja asunto on sopiva lemmikille. Meillä on tilava lasitettu parveke ja pohjaratkaisu mahdollistaa kissan villeimmätkin ympärijuoksuhepulit. Asunnon sijainti lähellä perheenjäseniä luonnollisesti vaikutti valintaani.

Lumo piti asuntoa minulle kuukauden tyhjillään, kun selvittelin paperiasioita. Lumo-kotien joustavuus oli hienoa. Tunsin oloni tervetulleeksi. Sitten alkoi kalustaminen, lapset ovat auttaneet ja hankkineet huonekaluja.

Olen ollut neljä kertaa naimisissa. Avioliitot kariutuivat, kun olen liikkunut niin paljon. Lapsiin on ollut helpompi pitää yllä suhteita kuin vaimoihin. Minulla on kuusi lasta, kolme tytärtä ja kolme poikaa.

Kotini on tilava ja kyläilijöille on varattu oma vieraspetipaikka. Meidän asukkaiden käytössä on myös keittiöllinen kerhohuone, joka mahdollistaa isommatkin perhejuhlat. Tässä iässä perheen läheisyys on tärkeää.

Kirjoitin ennen matkakirjoja, monta Lapista. Ne olivat aikamoisia reissuja. Lapset olivat joskus mukana, olivat kiireisiä aikoja, lomia en voinut pitää. Maailmalla asuessa lapsia on ollut tietyllä tavalla ikävä, mutta en yleensä ikävöi. Ehkä se on lapsuuden perua, muutettiin isoisän työn vuoksi koko ajan paikasta toiseen, enkä ehtinyt ystävystyä kenenkään kanssa.

Tällä hetkellä veri ei vedä maailmalle, vaan jään varmaan tänne. Tässä iässä perheen läheisyys on tärkeää.

Ystävystyminen on ollut aina vaikeaa. On minulla joitakin ystäviä, joihin voin luottaa, mutta en ole heihin juurikaan kontaktissa. Olisi tietysti kiva, jos olisi ystäviä, eikä tarvitsisi istua ravintolassa yksin.

Espanjassa ystävät kauhistuivat koronaa, enkä tavannut ketään, paitsi yhden naapurin, jonka kanssa oli yhteiset kissat ja koirat. Ukrainalainen entinen vaimoni soittelee paljon. Hän on kotoisin Harkovan läheltä, ja tunnistan uutisista monia paikkoja. Seuraan valitettavan paljon uutisia.

Raha tulee ja menee, olen elänyt lompakon pohjalta. Sijoitin kerran rahani Pärnussa sijaitsevaan konepaja-alueeseen ja siinä toimivaan posliini- ja keramiikkakauppaan, mutta ukrainalainen vaimoni ei tykännyt myyjän hommista ja muutettiin kauppa hotelliksi. Sekään bisnes ei onnistunut. Vaimo muutti Pohjois-Norjaan Tromssaan ja minä pidin hotellia puolitoista vuotta. Avioero siitä tuli ja lähdin Espanjaan.

Jätin taakseni kaiken, jalassa oli vain omat kengät ja sukat. Kai se on luonteessa, että raha ei minuun pesi. Niukkuus ei pelota, mutta olen tyytyväinen, kun tulot ja menot ovat tasapainossa. Muistan vieläkin, miten tiukassa raha oli sodan jälkeen.

Saan elämäniloa lapsistani, silloin kun he käyvät. Metsä on myös hyvin tärkeä, samoin meri, purjehdin aikoinaan täällä Porvoossa.

Gammelbackan metsät ovat tässä lähellä, ja niissä voin könkätä keppien kanssa.

Alibaba oli pelastukseni koronan aikana. Espanjassa se sai kulkea vapaasti kodin ja puutarhan ja naapuruston väliä, ovet olivat aina auki. Kodissamme Alibaban lempipaikka on ikkunan edessä kissapuussa. Siitä sen on hyvä tarkkailla pihan ja lähiostarin elämää ja nauttia auringon lämmöstä. Kulkukissa on rauhoittunut.

Onnistuin saamaan tästä Lumo-talosta viimeisen lauantai-illan saunavuoron, siitäkin nautin.

Tällä hetkellä veri ei vedä maailmalle, vaan jään varmaan tänne.

Kodissamme Alibaban lempipaikka on ikkunan edessä kissapuussa. Siitä sen on hyvä tarkkailla pihan ja lähiostarin elämää ja nauttia auringon lämmöstä. Kulkukissa on rauhoittunut.

Nesteen huoltoasemalta käyn ostamassa piipputupakkaa ja kauppakeskuksessa voisin mennä kahvilaan, jossa maahanmuuttajat opettelevat suomea. Seuraa voin saada seurakunnan toiminnoista tai baareista. Kunhan saisin ensin sisustettua asunnon.

Minulla on ollut paljon kirjoja, mutta ne ovat jääneet maailmalle ja lapsille. Ensi viikolla tulee pieni kirjahylly, jonka tilasin Amazonista. Pikkuhiljaa yritän saada asunnosta vielä enemmän omannäköisen.