Jos keväällä multasormea alkaa syyhyttä, mutta omaa parveketta ei ole tai se tuntuu liian pieneltä kaikille omille viherkasvihaaveille, kannattaa rohkaista mielensä ja ottaa asia puheeksi naapureiden kanssa.

Monessa Lumo-talossa toimii jo Lumo-tiimi, jonka vetäjästä ja jäsenistä saa tietoa isännöitsijältä. Samanhenkisiä naapureita saattaa löytyä tätä kautta hyvinkin helposti. Myös oman talon Facebook-ryhmä on hyvä foorumi nostaa asia esiin.

Puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio Kekkilästä kannustaa unohtamaan perisuomalaisen kursailun ja kehottaa käynnistämään rohkeasti yhteisten piha-alueiden tai kattoterassien viljelysten suunnittelun.

– Pihan voi ottaa yhdessä haltuun, eli harjoittaa niin sanotusti oman pihan aktivismia!

Kasvun ihmeestä nauttimisen lisäksi yhteisestä kasvimaasta tai vihernurkkauksesta on muutakin hyötyä.

– Kasvimaalla häärääminen yhdistää. Samalla pihalla viljelysten parissa puuhailu on luonteva tapa tutustua naapureihin ja luoda entistä tiiviimpää yhteisöllisyyttä omassa pihapiirissä.

– Voi esimerkiksi sopia, että jokaiselle halukkaalle on paikka yhtä istutuslaatikkoa varten, tai että jokainen voi tuoda jonkin oman viljelyruukkunsa kerhotilan parvekkeelle tai kattoterassille, Kaartokallio ehdottaa.

Pihan aurinkoisin kohta on paras paikka viljelylle. Jos taloyhtiön yhteisiin tiloihin kuuluu kattoterassi, sekin sopii mainiosti hyötykasvien kasvatukseen kesäaikana. Kasvinystävän vuosikellosta selviää, mitä eri vuodenaikoina kannattaa tehdä.

– Omat tomaatintaimet voi viedä vaikka sinne kasvamaan, kunhan asiasta on sovittu ennalta.

Sisälle kerhohuoneeseen voi tarjota yhteiseksi silmäniloksi vaikka sellaisia viherkasveja, jotka ovat kasvaneet liian isoiksi omaan kotiin.

– Yhteisissä tiloissa parhaita ovat mahdollisimman helppohoitoiset kasvit, jotka on istutettu isoihin ruukkuihin. Näin niiden hoitaminen sujuu muiltakin kuin alkuperäiseltä omistajalta.