Jos asunnot ovat pieniä, tarvitaan iso piha.

Kenties tämä oli arkkitehti Armas Lindgrenin ajatuksena, kun hän viime vuosisadan alussa piirsi Vallilaan suuren työläiskorttelin.

Somerontien, Sammatintien, Anjalantien ja Kangasalantien keskelle jäävä valtava umpikortteli suunniteltiin alun perin metallityöläisille ja heidän perheilleen, Kone- ja siltarakennus oy:n työntekijöille. Asunnot olivat pieniä, mutta korttelin keskelle nousi mahtava vaahteroiden reunustama vehreä keidas.

Tänä päivänä Apinalinnaksi kutsutussa korttelissa asuu myös Lumo-asiakkaita. Pihan ympärillä on nimittäin oikeastaan kaksi taloyhtiötä, joista toinen muuttui toukokuussa 2019 Lumo-taloksi. Siinä on 83 Lumo-kotia, pääosin yksiöitä ja pieniä kaksioita.

Asukkaat saavat nauttia Suomen suurimmasta sisäpihasta.

– Noin jalkapallokentän kokoinen vehmas puisto on asukkaille yksi ylimääräinen huone, sanoo Apinalinnan korttelissa asuva valokuvaaja Harri Ahola.

Ahola muutti kortteliin alun perin teinipoikana vuonna 1969. Asuttuaan pitkään muualla hän palasi noin kymmenen vuotta sitten äitinsä vanhaan huoneistoon asunto-osakeyhtiö Sammatin puolella.

– Kesällä pihalla on kauniilla ilmalla joka päivä ihmisiä ottamassa aurinkoa ja grillaamassa. Täällä järjestetään myös paljon asukkaiden perhejuhlia, Ahola kertoo.

Yhteisöllisyyttä huokuvat myös suuren suosion saaneet pihakirppikset, joita asukkaat järjestävät vuosittain. Kesäisin on talkoita ja joka joulu suuri pihakuusi saa kynttilävalaistuksen.

Kaupunkiviljelylläkin on täällä pitkät perinteet. Sota-aikaan korttelin keskusta oli omistettu hyötykasveille; vaahteroiden varjossa viljeltiin muun muassa perunaa. Viime vuosina ison taloyhtiön asukkaat ovat voineet hyödyntää sisäpihan viljelylaatikoita, joista palstatilaa voi anoa keväisin.

Ahola tuntee korttelin historian hyvin. Jako kahteen taloyhtiöön on perua jo rakentamisen ajalta.

Nykyinen Lumo-talo valmistui tasan sata vuotta sitten 1919. Kone ja Silta oy ehti saada valmiiksi vain neljänneksen suuresta rakennushankkeesta, kun idänkaupan tyrehtyminen Venäjän vallankumouksen jälkeen pakotti säästökuurille. Kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin kaupunki rakensi loput korttelista arkkitehti Lindgrenin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Talojen väliin jäävän puiston laati Helsingin maineikas puutarhakonsulentti Elisabeth Koch, jonka kädenjälki näkyy eri puolilla kaupunkia Torkkelinmäeltä Puu-Käpylään ja Olympiakylään. Vaahterat ja monet kasveista ovat alkuperäisiä istutuksia.

– Kochin mukaan nimetty tie kulkee kivenheiton päässä Vallilan siirtolapuutarhan laidalla, Ahola mainitsee.

Somerontien ja Kangasalantien kulma oli siis vuosisadan alkupuolella metallimiesten työsuhdeasuntoja ja loput korttelista kaupungin vuokra-asuntoja, joista sittemmin tehtiin omistusasuntoja. Kone- ja siltarakennus Oy puolestaan vaihtui Wärtsiläksi, jonka Hietaniemen telakalle työläiset kulkivat viereiseltä Paavalinkirkolta suoralla raitiovaunulinjalla.

Piha on käynyt vuosien varrella läpi muutoksia, mutta nykyisin sitä reunustavat rakennukset ovat suojeltuja. Yhdestä kulmasta purettu punainen pyöreä roskakatos piti sekin rakentaa uudelleen vanhan mallin mukaisesti.

Tyylisuunnaltaan kortteli ennakoi aikoinaan 1920-luvun klassismia, johon kuuluivat puistomaisen pihan ympäröimät umpikorttelit. Aikakauden talot ovat jykevää tekoa, seinät paksua kiveä. Porttikongien leveissä kaarissa on juhlavaa massiivisuutta.

Pienissä yhden huoneen ja tupakeittiön huoneistoissa majaili usein kokonainen perhe. Kun asukasluku oli suurimmillaan 1950-luvulla, oli asunto-osakeyhtiö Sammatin yli 180 asuntoon ahtautunut 750 asukasta, Ahola tietää.

– Tuolta ajalta lienee peräisin myös nimitys "Apinalinna", Ahola epäilee.

– Pihapiirissä säntäili satoja lapsia, joista epäilemättä lähti kova meteli. Joku oli sitten kirjoittanut yhteen pylvääseen nimen "apinalinna", Ahola sanoo.

Nykyisin asukkaista on valtaosa sinkkuja, lähinnä nuoria, mutta lasten ääniä kivitalojen keskelle tuo päivisin avoinna oleva kaupungin leikkipuisto.

Koska pihalla on kaksi taloyhtiötä, on pihamaakin rajattu periaatteessa kahtia. Lumo-talon asukkailla on käytössään esimerkiksi erillinen grillipaikka ja yhteinen pyykkiteline. Piha on kuitenkin haluttu säilyttää ilmeeltään yhtenäisenä alkuperäisen suunnitelman hengessä.

Lumo-kodeilla on laaja valikoima vuokra-asuntoja Helsingissä. Tutustu myös muihin vapaisiin vuokra-asuntoihin Vallilassa tai vaikkapa läheisiin vuokra-asuntoihin Alppilassa ja vuokra-asuntoihin Kalliossa.