Vantaan venetsialaisissa tuntui olevan oikeasti ripaus taikapölyä. Yhteistä kivaa oli odotettu. Veromiehen kolmen Lumo-talon aktiiviset asukkaat valitsivat ajankohdaksi kesän viimeisen viikonlopun. Se olikin mitä mainioin helteisen loppukesän hyvästelyyn.

Venetsialaiset järjestettiin Pyhtäänkorvenkuja 4 ja 6:n asukaspihalla. Mukaan oli kutsuttu myös Pyhtäänkorventie 21 ja Pyhtäänkorventie 25 Lumo-asukkaat.

Ensi kertaa järjestettyyn naapuruston yhteiseen pihajuhlaan osallistui rapiat 70 asukasta, joten jatkoa seurannee vuodenkierron mukaan.

Juttuun saa luistoa ikivanhalla konstilla, joka toimii kaikilla kielillä: pötyä pöytään.

”Eikös yhdessä syöminen ole tutustumisen perusta”, tuumaa Kari Keinänen, joka muutti taloon pari vuotta sitten Muoniosta Lapista.

Nyt todellakin syödään!

Lumo-isännöitsijät Maria Pottonen ja Janet Heiman kantavat kerhohuoneelle sylikaupalla pizzalaatikoita. Veromiehen Lumo-tiimin vetäjä ja venetsialaisten idean äiti Tarja Leppänen keittää kahvia, asettelee tarjolle munkkia, karkkia, juotavaa. Grilli kuumenee. Mestarina häärii Markus Mannila, lumolainen hänkin.

Veromiehen Lumo-vuokrakodit ovat erityisessä paikassa lentokentän kainalossa. Varttuneet vantaalaiset tuntevat alueen entisenä Aerolana Alvar Aallon suunnittelemien talojen mukaan.

Nykyisin asuinalue tunnetaan paremmin nimellä Aviapolis Helsinki-Vantaan lähteisten työpaikkojen ja kehäradan pysäkin mukaan. Luonto on liki, vaikka yhteydet kaikkialle maailmaan ovat vain parin minuutin junamatkan päässä.

Lentoaseman turva-alueeksi jätetyssä metsikössä pesii jopa erämaalintu korppi. Haukat, sepelkyyhkyt ja peurat ovat tuttuja ulkoilijoille.

”Junalla pääsee puolessa tunnissa Helsingin ytimeen. Bussipysäkki on suunnilleen oven edessä. Luovuin autosta, kun muutin tänne”, Tarja Leppänen kertoo.

Asukkaiden ”lähikauppa” on kaikki arkiset tarpeet kattava kauppakeskus Jumbo-Flamingo. Leppänen on mitannut, että reissuun saa kulumaan 6 000 askelta. Matka taittuu noin vartissa, askeltahdista riippuen.

Veromiehen asuinalueen talot on rakennettu viime vuosikymmenellä. Joulukuussa 2022 valmistuu lisää uusia Lumo-koteja osoitteeseen Pyhtäänkorventie 15f.

Sinne muuttavat myös Anna ja Denis lapsineen. 6-vuotias Diana hihkuu innoissaan venetsialaisjuhliin tuodussa pomppulinnassa.

”Olemme viihtyneet jo pari vuotta, mutta lisätila on tarpeen. Hienoa, että voimme jäädä samaan pihapiiriin”, Anna sanoo.

Yksi huone lisää on toiveissa myös Veronika Teräksen perheelle.  Nelivuotias Arran ja 14-vuotias isoveli joutuvat toistaiseksi asumaan samassa huoneessa.

Arran kavereineen pyydystää saippuakuplia, velipoika on korisreissulla äidin synnyinmaassa Virossa.

”Joskus poikien huoneessa vähän kiristää, mutta ystävät ja harrastukset ovat onneksi lähellä. Asuimme ennen Leppävaaran keskustassa. Täällä on mukavan rauhallista eikä lentokoneidenkaan ääni kuulu”, Veronika Teräs kiittelee.

Silja Arokari asuu puolisonsa kanssa 58 neliön kaksiossa. Pariskunta arvostaa kotinsa sijaintia ja pohjaa, jossa molemmille on oma rauha, kun työ, opinnot ja harrastukset sattuvat eri rytmiin.

”Asunto järjestyi mutkattomasti. Pantiin tämä Lumo-saitilla ostoskoriin, parin päivän päästä oli näyttö ja se oli siinä.”

”Ihan parasta alueessa on metsä. Suoraan kotiovelta pääsee koiralenkille.”

Kaiuttimien kutsu vetää paikalle arempiakin asukkaita – lanne alkaa keinua ja tassu taputtaa. Kotipihalla mahtuu joraamaan myös pyörätuolilla.

Asukkaat ovat voineet esittää musiikkitoiveita, joita dj Terhi Sakara toteuttaa mielellään.

Mattia ja Teppoa totta kai, Ressu Redfordia sekä Ville Valoa. Jopa David Bowieta, kuten taianomaiseen tunnelmaan sopii. Pikkuväelle Kikattavaa kakkiaista.

”Tämä on mahtava idea! Lieveilmiöitäkin syntyy ehkä vähemmän, kun asukkaat oppivat tuntemaan toisiaan”, Sakara sanoo.

Maria Pottonen ja Janet Heiman kuuluvat Lumo-kotien kolmen isännöitsijän paikalliseen soluyksikköön, joka tuuraa ja auttaa toisiaan.

Tehotiimi on nimensä veroinen: hommat hoituvat tehokkaasti. Kukkalaatikon kulmalla järjestäjänaiset ehtivät itsekin haukata pizzapalan.

Lumo-tiimin kesken tehdään paljon yhteistyötä. ”Venetsialaiset pidetään asukkaiden aloitteesta juuri yhteishengen ja viihtyvyyden vuoksi”, Pottonen sanoo.

Isossa asuntoyhtiössä sattuu ja tapahtuu, se on selvää. Napakalla isännöinnillä ja asukkaiden omatoimisuudella on pärjätty.

Läheisen Varia-ammattiopiston moporalli on saatu ruotuun, ja hidasteilla toppuutellaan autoilijoidenkin vauhtia. Tontilla on hienot tupakkapaikat, mutta siinäkin ”ohjeistaa joskus pitää”, Tarja Leppänen myöntää. Hän luonnehtii naapurustoa kuitenkin viihtyisäksi ja sopuisaksi.

Yhteiset pihabileet houkuttelevat kaikenikäisiä, myös muista kulttuureista tulevia mukaan. Lasten kieli on universaali – naurua ja leikkiä.

Tämä on kuin unta, huokaa pieni tyttö silmät loistaen. Aikuisetkin vetävät happea ihastuksesta, kun tulitanssijan kaaret piirtyvät kädenlämpöiseen elokuun iltaan.

Terhi Sakara soittaa asukkaiden viimeisen toivebiisin venetsialaisten samettiseen iltaan.

Se on Vesa-Matti Loirin Lapin kesä. Tietenkin.