Emma Winnett luettelee monta lempipaikkaa kotikulmillaan. Ala-Tikkurilan Mäkkäri juolahtaa mieleen ensimmäisenä. Siellä hän tykkää hengailla kavereidensa kanssa. Toinen lemppari on oma opinahjo, Peltolan koulu. Siellä Emma aloittaa syksyllä ysiluokan. 

Ennen sitä Viertolan – Tikkurilan suuralueen kaupunginosan – asukkaalla on vaiherikas kesä. Hän käy rippileirillä ja pääsee ripille. Elokuussa hän nousee teatterilavalle Nelli Nuudelipäänä Tikkurilan Teatterin kesäteatteriesityksessä. Mitä lähemmäs ensi-ilta tulee, sitä kihelmöivämmäksi olo muuttuu. 

Emma on asunut Tikkurilassa seitsemänvuotiaasta asti, mutta vieläkin omilta hoodeilta löytyy ammennettavaa. Tikkurilan uimahalli on vakipaikka. 50 metrin radoilla pystyy vetämään kunnon treenit. Emma ui Simmis Wandan uimaseurassa, ja yksissä harjoituksissa uintimetrejä saattaa kertyä kolmen kilometrin verran.

– En ole kuitenkaan kilpauimari, Emma toppuuttelee.

Hyvä on, uskotaan. Tikkurilassa voi siis harrastaa monipuolisesti niin kulttuuria kuin urheiluakin, ja Emman arkeen mahtuu molempia. Teatteria Emma on harrastanut Tikkurilan Teatterin teatterikoulussa nelisen vuotta. Teatterin hienot harjoitus- ja esitystilat sijaitsevat Tikkurilan sydämessä Kulttuuritehdas Vernissassa.

Vernissan vanha tehdasmiljöö sijaitsee jokirannassa vapaana kuohuvan Vantaanjoen rannalla, missä Emma käy kavereidensa kanssa kesällä uimassa. Perille löytää seuraamalla Emman ohjeita:

– Jokirannan koulun lähellä on kaksi laituria, niiltä me mennään uimaan. Laiturit löytää, kun lähtee Lidlistä ja Mäkkäristä viistosti vasemmalle, sitten hiekkatietä ja koirapuiston ohi.

Täytyykin etsiä nuo laiturit. Parempi ehkä kuitenkin googlata paikka etukäteen. Samalla löytynee myös kesäteatterina toimiva kotiseututalo Påkas. Sen pihapiirissä esitetään elokuun ajan kokoperheen näytelmää Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli. Teatterintekijät ja yleisö voivat vihdoin huokaista helpotuksesta: koronapiina on ohi.

Tikkurilan sijainti on monen mielestä ykkösjuttu asuin- ja työpaikkaa harkittaessa. Muun muassa Kehärataa pitkin paikalle pääsee kätevästi HSL:n junalipulla niin Helsingin keskustasta kuin Länsi-Helsingistäkin. Julkinen bussiliikenneverkko on tiheä. Hyvin toimivilla liikenneyhteyksillä on väliä etenkin niille, jotka työskentelevät tai opiskelevat muualla kuin asuinpaikkakunnalla, tai jotka saapuvat Tikkurilaan ulkopuolelta.

Kesäisenä arkipäivänä Tikkurilan keskustassa käy mukava hyörinä. Kaiken keskiössä hyrräävä juna-asema tuo tulijoita tasaiseen tahtiin. Moni on liikkeellä jalkaisin, eikä suotta: Tikkurilassa joka paikka tuntuu olevan lähietäisyydellä.

Kävelykadun vierustalla istuskelee ihmisiä Tikkurilan kirkon edustalla, ravintoloissa ja kahviloissa. Pitkä Tikkuraitti vaihtuu hetken päästä Peltolantieksi, jonka varrelta löytyy parturi-kampaamo Salon Josefina. Salongin toimitusjohtaja Jaakko ”Jaska” Hellsten löysi hyvän liikepaikan jo 35 vuotta sitten vuonna 1994.

– Koko ajan ollaan oltu Tikkurilassa. Asiakaskuntaa on vauvasta vaariin. Tosi laaja ikäskaala, ja sen mukaan tarjoamme palveluita, Jaska kertoo.

Ajankohtainen hitti ovat ripsienpidennykset. Niistä Salon Josefinasta huolehtii viisi koulutettua ripsiteknikkoa.

– Ripsienpidennyksiä tehdään nyt ihan älyttömästi, niissä käy paljon nuoria. Iäkkäämmät asiakkaat ottavat ripsien kestotaivutuksia, jotka tehdään omista ripsistä.

Jaskan yrittäjävuosien aikana Tikkurila on muuttunut perinpohjaisesti. Kun ennen monet toiminnot ja palvelut olivat hajallaan siellä täällä, nyt kaupunginosan keskustaa rakennetaan ja tiivistetään.

– Pikkuhiljaa tänne muotoutuu oikea keskusta. Nyt kaikki on kävelymatkan päässä.

Parturi-kampaamon omistajalle välimatkoilla on merkitystä, sillä hänen huolehdittava henkilöstönsä hyvinvoinnista, muun muassa ruoan saatavuudesta. Ruokapaikkoja Tikkurilasta löytyy jokaiseen makuun, ja lisää on luvassa.

– Näyttää siltä, että uusia ravintoloita tulee tosi paljon. Minä kaipaisin kyllä takaisin vanhaan eli kivijalkaliikkeitä, toivoisin enemmän erikoisliikkeitä.

Erikoisliikkeillä on eittämättä vakituinen asiakaskuntansa, niin kuin on Salon Josefinallakin. Sen valttikortti on – palvelun lisäksi – iso parkkipaikka. Asiakkaat haluavat päästä suoraan autosta liikkeeseen. Yhtä hyviä tontteja ei Tikkurilasta kuulemma helpolla löydy.

Passeli sijainti on olennaista myös Tikkurilan Teatterille, komppaa teatterinjohtaja Carita Välitalo. Perille pitää löytää helposti. Hän on palannut maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen takaisin synnyinpaikkakunnalleen, tällä kertaa työntekijän roolissa. Carita ohjaa näytelmiä ja toimii Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun rehtorina. Se sujuu hyvin, vaikka hänen asuinpaikkansa onkin Lahti.

– Tikkurila on teatterikaupunki. Täällä on Vantaan Näyttämö, Tanssiteatteri Raatikko ja Teatteri Vantaa. Tikkurilan Teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri. Näyttelijät ovat harrastajia mutta opettajille, puvustajille, hallintohenkilökunnalle ja muulle taiteelliselle henkilökunnalle maksetaan palkkaa, hän selventää.

Teatteriesitysten myötä Caritalle on avautunut Tikkurilan monikerroksinen historia. Näytelmä Viljo S. kertoi tikkurilalaisesta punavangista, joka joutui 17-vuotiaana vankeuteen Suomenlinnaan, mutta vapautui ja teki pitkän työuran virkamiehenä.

Vernissa on Caritalle henkilökohtaisesti tärkeä paikka: hänen isoäitinsä työskenteli siinä, kun se toimi vielä vernissatehtaana. 

Paikallishistoriaan voi sukeltaa myös Tikkurilan keskustaan sijoitetussa Vantaan kaupunginmuseossa. Tikkurila ei katso kuitenkaan vain menneeseen. Tiedekeskus Heureka kertoo havainnollisesti tieteestä, niin nykyisestä kuin tulevasta, ja hiljalleen nouseva uusi rakennuskanta tulevien vuosien asukkaista, tarinoista ja elämänmuodoista.