Kun Christel Silvonen istuu kotonaan sohvalle, hän näkee olohuoneen ikkunasta parvekekaiteen yli metsänreunan puiden latvat ja niiden yläpuolella olevan taivaan. Hän on odottanut, että kesällä ukkostaisi kunnolla, koska toisen kerroksen asunnosta katsottuna se voisi olla katsomisen arvoinen näytelmä.

– Normaalisti tykkään ilta-auringosta, mutta olen ollut tänä poikkeuksellisen kuumana kesänä tyytyväinen, että parvekkeelle paistaa aamuaurinko, sillä illan paahteessa siellä ei olisi voinut olla, Silvonen sanoo.

Silvosen parvekkeelta näkee alas ensimmäisen kerroksen pihoille. Alakerran asunnoista yksi on hänen entinen kotinsa, johon Silvonen muutti vuonna 2013.

– Asuin aikaisemmin viereisessä rapussa. Silloin pihan edessä oli korkeita pensaita. Kun talo meni peruskorjaukseen, asuin runsaan vuoden radan toisella puolella, ja sitten muutin takaisin tähän, Silvonen kertoo 48-neliöisessä kaksiossaan.

Kauniaisten Kavallintiellä, kirkon vieressä sijaitseva kolmikerroksinen vaalea Lumo-talo on valmistunut vuonna 1973. Se henkii 70-lukulaista, kodikasta tunnelmaa vielä viime vuonna valmistuneen peruskorjauksen jälkeenkin. Vanhaa on säilytetty sopivasti, mutta ei liikaa, muun muassa kaikki talon ovet ovat alkuperäisiä.

Peruskorjatun talon ilme on raikastunut niin sisältä kuin ulkoa. Seinät on maalattu, ikkunat ja lattiat uusittu, kylpyhuoneet kaakeloitu, parvekekaiteet vaihdettu ja parvekkeet lasitettu. Kaikki kodinkoneet ovat uusia samoin kuin keittiön kaapit. Myös piha-alueen istutukset on suunniteltu uudelleen, ja vanha nurmikko pensaineen on vaihtunut alakerran pihoilla koristekiviin ja tuijariveihin.

Peruskorjaus ei tullut Kavallintien Lumo-kotien asukkaille yllätyksenä. Silvonen muistaa, että jo hänen muuttaessaan taloon vuonna 2013 puhuttiin, että remontti tulee jossain vaiheessa.

– Siitä kahden vuoden päästä, syksyllä 2015, ilmoitettiin, että remontti lähestyy. Talo oli vanha ja siinä oli puutteita, joten korjauksen tarve oli ymmärrettävä.

Peruskorjaus alkoi vuonna 2016 kesällä ja kesti noin puolitoista vuotta. Silvonen muutti takaisin taloon joulukuun alussa 2017.

– Oli upeata tulla takaisin, kun kaikki oli uutta ja hienoa. Nykyinen koti on entistä asuntoani pienempi, mutta avarampi. Myös uudet vaaleat pinnat lisäävät tilan tuntua. Ennen remonttia ikkunan pokat ja parvekkeen kaiteet olivat ruskeat ja keittiössä oli puunväriset kaapit, hän muistelee.

Talon yleiset tilat ovat muuttuneet peruskorjauksessa siinä missä asunnotkin. Eri raput yhdistävän kellarikäytävän tiiliseinät on maalattu valkoisiksi ja ilma on raikastunut ilmastoinnin myötä. Varastokopit, pesutupa ja saunatilat on uusittu ja uima-allastila on entistä hohtavampi.

Vaikka ovet ovat vanhat 1970-lukuiset, niiden lukot on poistettu, sillä talosta on tehty kokonaisuudessaan avaimeton. Mekaaniset lukot on korvattu sähköisillä, joista pääsee sisään vain, jos asukkaalla on oikeus kulkea ovesta. Kavallintien talo onkin yksi Suomen ensimmäisistä avaimettomista taloista.

– Esimerkiksi saunan ovesta ei pääse sisään, jos samaan aikaan on jonkun toisen saunavuoro, kertoo Silvonen.

Kun Lumo-taloihin tulee peruskorjaus, talon asukkaita autetaan etsimään uusi koti remontin ajaksi ja he ovat etuoikeutettuja muuttamaan takaisin peruskorjattuun taloon. Yhteyttä asukkaisiin pidetään yllä aktiivisesti. Silvonen päätyi paluumuuttajaksi käytyään katsomassa uusittuja Kavallintien Lumo-koteja.

– En tiedä mitä tulee tapahtumaan, kun jään vuoden päästä eläkkeelle, joten en ollut varma muutostani. En halunnut kuitenkaan menettää mahdollisuuttani tulla takaisin tähän taloon. Olen kotoisin Kauniaisista ja äitini asuu tässä lähellä, siksi Kauniaisissa asuminen on minulle tärkeää. Myös muut tutut takaisinmuuttajat houkuttelivat palaamaan, hän kertoo.

Koska Silvonen teki päätöksen viimeisten joukossa, hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, kun hän valitsi uutta kotiaan. Hän päätyi parvekkeelliseen toisen kerroksen kaksioon, ja on siihen silminnähden tyytyväinen.

– Olin remonttia paossa yksiössä, ja nyt tuntuu kivalta, kun on makuuhuone erikseen. Täällä on myös hyvin rauhallista. Ulkoa ei kuulu kuin kirkonkellojen ääni, mistä tulee sellainen fiilis kuin olisi ulkomailla. Se luo kodikkuutta, hän sanoo.

Omassa asunnossaan Silvonen on erityisen ihastunut tilavaan kylpyhuoneeseen, johon mahtuu hyvin pyykinpesukone, ja isoon vaatehuoneeseen, jossa on pitkä vaatetanko ja paljon hyllytilaa.

– Olen vähän sellainen keräilijäluonne. Tykkään laittaa tavaroita esille ja vaihdella niitä ajoittain. Tavaroita on paljon myös piilossa.

Silvonen on mukana Kavallintien Lumo-tiimissä , eli entisessä talotoimikunnassa, johon on tullut paljon uusia jäseniä remontin jälkeen. Uudella kokoonpanolla on ehditty kokoontumaan kaksi kertaa.

– Hirveän paljon emme ole vielä ehtineet suunnitella uutta. Kukkaistutukset ovat toteutuneet ja talon uima-altaan viereen olemme tuoneet tuoleja. Kellarin tyhjiin huoneisiin olemme suunnitelleet askartelutilaa, jossa voisi olla vanhoja lehtiä kaikkien luettavaksi, ja jossa voisi järjestää askartelukerhoja. Ehkä syksyn tapaamisessa saamme suunnitelmat tehtyä talvea varten.