Nooralotta Neziri on urheillut pienestä pitäen. Matkan varrella hän on kokeillut monia lajeja, mutta aitajuoksu valikoitu omaksi lajiksi jo nuorena.

– Aloitin urheilukoulun 8-vuotiaana, jolloin jo huomasin, että kestävyys- ja heittolajit eivät ole vahvuuksiani. Siirryin hyppylajeihin, joista lähimpänä sydäntäni oli kolmiloikka, ja jossa myös pärjäsin kohtuullisen hyvin. Lisäksi olen harrastanut hetken telinevoimistelua sekä useamman vuoden tanssia ja uintia.

En anna koskaan periksi kisoissa tai harjoituksissa. Olen valmis tekemään kaikkeni menestykseni eteen.

Aitajuoksua Neziri kokeili henkilökohtaisella matkalla ensimmäisen kerran 14-vuotiaana – ja voitti heti ensimmäiset SM-mitalinsa. Lajit olivat tuolloin 80 metrin ja 200 metrin aitajuoksu.

– Siitä lähtien olen joka vuosi osallistunut SM-kisoissa aitajuoksuun. Hiukan myöhemmin 16-vuotiaana juoksin ikäisteni maailman kolmen kärkeen ja silloin viimeistään ymmärsin, että aitajuoksu on se oma juttuni.

Uransa kohokohdiksi hän listaa muun muassa Nuorten Euroopan mestaruuden 2011.

– Olin sinä vuonna sairastellut paljon, mutta pystyin silti tärkeimmällä mahdollisella hetkellä puskemaan voittoon. Kaikkein hienoin hetki oli kuitenkin silloin, kun juoksin Suomen ennätyksen 12,81. Se oli unelma! Nousin kertaheitolla Euroopan huipputasolle.

Tämän kesän päätavoitteena Nezirillä on Berliinin EM-kisat elokuussa.

– Siellä haluan olla mukana mitalitaisteluissa. Pitkällä aikavälillä tavoite on olla Tokion olympialaisissa 2020 kovemmassa kunnossa kuin koskaan.

Mitä tämän kaiken saavuttaminen vaatii urheilijalta itseltään? Ainakin periksiantamattomuutta, jota Neziri pitää tärkeimpänä vahvuutenaan.

– En anna koskaan periksi kisoissa tai harjoituksissa. Olen valmis tekemään kaikkeni menestykseni eteen.

Tällä tiellä eteenpäin vievät myös fyysinen vahvuus ja hurja nopeus myös sileällä juostessa.

Mitalejaan ja muita palkintojaan Neziri säilyttää tilanpuutteen takia äitinsä luona.

– Tosina aikuisena urheilija ei enää saa monestakaan kilpailusta mitaleita. Mutta jos arvokisamitalin vielä saan, niin se jää ehdottomasti kunniapaikalle Jyväskylän kotiini.

Nooralotta Nezirin päivät sujuvat niin kilpailu- kuin treenikaudellakin harjoittelemisen, huoltotoimien, ruoanlaiton ja lepäämisen parissa. Kilpailukaudella harjoituksia on vähemmän, mutta matkustelua enemmän.

– Kisamatkoilla väsyy, ja niiden jälkeen iso osa ajasta menee palautumiseen. Aikaa vievät myös loppusuoralla oleva kauppatieteen opinnot.

Rentoutumaan auttavat televisiosarjat, kirjat ja urheilun seuraaminen.

– Olen vihdoin oppinut katsomaan sarjoja. Lisäksi luen. Rentoudun myös suunnittelemalla asioita ja pohdin paljon kaikenlaisia elämääni liittyviä juttuja.

Urheilun seuraamisessa tärkeitä ovat suomalaissuoritukset.

– Vaikka seuraan ylivoimaisesti eniten yleisurheilua, tykkään oikeastaan katsella kaikkea urheilua. Vaikka en seuraa fanaattisesti mitään tiettyä lajia, on erityisen hienoa katsella urheilua silloin, kun kisassa on mukana suomalaisia urheilijoita. Olen aina ylpeä jokaisesta suomalaisesta urheilijasta, vaikka kilpailut menisivät miten vain.

Tsemppiä omiin kisoihisi, Nooralotta, Lumo-sponsorointiurheilija jo vuodesta 2012 alkaen!