Iloinen puheensorina kutsuu kohti Ruusutorpantien kerhohuonetta. Parisenkymmentä senioria on kokoontunut asukasiltaan, jossa on tarkoitus keskustella ajankohtaisista asioista ja valita talolle Lumo-tiimi. Talotoimikunta senioritalossa on ollut jo vuosikausia, nyt sen nimi vaihtuu Lumo-tiimiksi.

‒ Meillä on vilkasta asukastoimintaa, itse olen ollut talotoimikunnan puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Talossa olen asunut alusta alkaen, vuodesta 2000. Muutin alaikäisenä, mutta onneksi mieheni oli silloin jo täysi-ikäinen, naurahtaa Sirkka Einimö.

Hän viittaa senioritalon ikärajaan: näitä Lumo-koteja vuokrataan vain yli 55-vuotiaille. Espoolaistalossa on 41 asuntoa, yksiöitä, kaksioita ja kolmioita. Asukkaita on viitisenkymmentä.

‒ Meillä on naisvalta, vain muutama mies ja aviopari, täsmentää Einimö.

Vuoden taloksi vuosia sitten valitun Ruusutorpantien Lumo-talon asukastoiminta on aktiivista: asuinympäristöstä huolehditaan ja yhteistyö kiinteistöhoidon ja isännöitsijän kesken sujuu.

Vuoden talo -kunniakirja on löytänyt paikkansa kerhohuoneen seinältä. Siinä korostetaan, että talossa on järjestetty yhteisiä tapahtumia, hoidettu pihaa aktiivisesti ja naapuriapukin on ollut merkittävää.

‒ Helmikuussa hernekeittoa, talkoot kesäisin ja syksyisin, vappuna simaa ja munkkeja, kesäkarkeloissa ja syysjuhlissa grillausta sekä joulujuhlat vuoden viimeisenä tapahtumana. Lisäksi torstaisin juomme yhdessä päiväkahvit, luettelee Einimö.

Yksin ei ole tarvinnut tapahtumia järjestää. Puheenjohtaja kertoo aina saaneensa apukäsiä, kun on niitä tarvinnut.

Koska Einimö muuttaa keväällä, uudelle Lumo-tiimille tarvitaan uusi vetäjä.

‒ Mikään ei muutu, voitte suunnitella toimintaa ja järjestää tapahtumia samalla tapaa kuin ennenkin. Lumo-tiimi saa tehdä käytännössä mitä tahansa asukkaiden hyväksi, vakuuttaa isännöitsijä Miika Mäkelä.

Entistä varapuheenjohtajaa Kari Eskolaa ehdotetaan Lumo-tiimin vetäjäksi ‒ mies ei kuitenkaan titteleitä kaipaa, mutta lupaa olla aina tarvittaessa apuna ja tukena. Kannatusta saa Paula Puhilas, joka valitaan yksimielisesti tiimin nokkanaiseksi. Vakuuttavaa taustaakin löytyy: uusi vetäjä on asunut senioritalossa jo 14 vuotta.

‒ Kari saa kyllä tulla kaveriksi, huikkaa Puhilas Eskolalle. Toive toteutuu: mies valitaan toiseksi jäseneksi Lumo-tiimiin.

Pimeässä kaamosillassa muistellaan kevättä ja kesää, jolloin asukkaat kohtaavat päivittäin viihtyisällä pihamaalla.

‒ Piha ja kukat ovat meidän ylpeytemme ja hoidamme niitä yhdessä. Nytkin kymmenen vuotta vanhat pelakuut odottavat varastossa ensi kevättä. Varastossa on myös vanha polkupyörä, jonka virkkasimme uudeksi. Se nostetaan keväällä taas koristeeksi ulos, kertoo Einimö.

Joku toivoo, että kerhohuoneeseen pääsisi muulloinkin kuin torstaisin. Kirjahyllyjen anti houkuttelisi rauhaisaan lukuhetkeen. Kerhohuone on viihtyisä: Marimekko-verhojen, taulujen ja viherkasvien katveessa on mukava olla.

‒ Minä olen aina kotona, tervetuloa vain hakemaan avainta, toteaa Lumo-tiimin uusi vetäjä.

Jonkun mielestä parasta on saada toisten tekemää tai yhdessä tehtyä ruokaa silloin tällöin – juhlia arvostetaan. Einimö myöntää tykänneensä sekä ruoanlaitosta että organisoimisesta. Hän järjestää vielä joulujuhlat ja keittää apureineen ison kattilallisen laskiaishernekeittoa.

Aikansa kutakin, mutta Lumo pysyy: aprillipäivänä ex-puheenjohtaja Einimö muuttaa toiseen Lumo-taloon toiselle paikkakunnalle, lähemmäs tytärtä.

Asukasilta jatkuu vilkkaissa merkeissä: Mäkelän mukaan olisi parempi, jos kukaan ei puhuisi toisen päälle. Väki hiljenee.

‒ Joko saa valittaa? heittää yksi senioreista.

‒ Antaa tulla, minulla on vastaus kaikkeen, hymyilee Mäkelä.

Toiveita alkaa sadella. Asukkaita mietityttävät painavat ulko-ovet, liuskattomat rappuset pesutupaan mennessä, pyörävajan lukko, kivenmurikka pihamaalla, patterit, kodinkoneet sekä ovipuhelimet ja palovaroittimet.

‒ Minun palovaroitintani kävi katsomassa neljä miestä, ensin keltaliiviset ja sitten mustapukuiset. Asukkaille pitäisi lahjoittaa harjanvarsi, jolla ylettyisi painamaan huutavan laitteen sammuksiin, ehdottaa Asta Isoksela. Eskola komppaa: hänellä on keppi ja hyvä osumatarkkuus.

‒ Asta, se on hyvä, että miehet vaihtuvat. Pysyy virkeänä, lisää toinen asukas.

Isännöitsijä kuuntelee tarkasti ja kirjaa toiveet ylös.

‒ Vioista kannattaa toki olla yhteyksissä. Vialliset palovaroittimet korjataan tai vaihdetaan ilman muuta, turvallisuus ennen kaikkea.

Mäkelä kannustaa myös ottamaan aktiivisesti yhteyttä, mikäli mieleen tulee lisää kysymyksiä asukasillan jälkeen.

Joku kiittelee vielä talon hiljaista meininkiä,

‒ Sen verran ääniä kuuluu, ettei luule olevansa hautausmaalla. Täällä ei ryypätä eikä rällätä.

Kun glögit ja kahvit on juotu, pullat syöty ja asiat keskusteltu, on kotiinlähdön aika. Seuraavaksi kokoonnutaan isommalla porukalla jouluruoan ääreen, jos päiväkahvitorstaita ei lasketa.

‒ Vaikka hella hajosi ja osia odotetaan Kiinasta asti, olen kyllä tyytyväinen ihan kaikkeen, vakuuttaa Puhilas.

‒ Minäkin olen tykännyt kovasti asua täällä, kiteyttää Isoksela.