Muodikkaaseen untuvajakkuun pukeutunut hoikka nainen avaa kerrostalon alaoven. Kättelemme käytävässä ja menemme hissiin.

– Tavallisesti käytän portaita. Teillä vaan näyttää olevan niin paljon kannettavaa, että mennään hissillä, sanoo Anna-Liisa Tihveräinen, ja osoittaa valokuvaajan varusteita.

Nousemme neljänteen kerrokseen. Anna-Liisan kotioven takaa kuuluu reipas haukku.

Mustavalkoinen koira seisoo ovimatolla ja nuuhkii vieraita ennen kuin päästää heidät peremmälle.

Anna-Liisa Tihveräisen (76) uusi koti sijaitsee Lappeenrannan kauppatorin laidalle vastikään valmistuneessa kerrostalossa. Hän muutti taloon uudenvuoden aatonaattona.

– Tyttäret sanoivat, että muuta ihmeessä keskustaan! Asuin aiemmin lähiössä, noin kuuden kilometrin päässä. Nyt voin hoitaa kaikki asiani kävellen. Kauppakin on alakerrassa, Anna-Liisa kehuu.

Samaan hengenvetoon hän lisää, ettei liikkuminen ole koskaan ollut hänelle ongelma. Hän rakastaa autoilua.

Anna-Liisa hankki ajokortin nelikymppisenä, ja siitä lähtien hän on nauttinut jokaisesta ohjauspyörän takana viettämästään hetkestä.

Matka tyttärien luokse Pohjois-Karjalaan taittuu autolla. Helsingissä asuvaa isosiskoaankin Anna-Liisa käy katsomassa mieluummin omalla autolla kuin junalla.

– En ole mikään liikenteen tulppana pyörivä mummo. Ajelen nopeusrajoitusten mukaan tai vähän ylikin, Anna-Liisa naurahtaa.

Hänen autollaan on paikka uuden kotitalon pysäköintihallissa. Vähintään pari kertaa viikossa Anna-Liisa käy ajelemassa vaikka huvikseen.

– Tai sitten teen tarkoituksella asiaa johonkin kaupungin laidalla sijaitsevaan markettiin.

Uuden kotitalon alaovelta on myös helppo pyörähtää kävellen puistoon tai kaupungille. Anna-Liisa ja Luna-koira käyvät lenkillä kolme kertaa päivässä. 10-vuotias amerikancockerspanieli määrää tahdin.

– Koira käyttää mieluummin portaita. Meille molemmille tekee hyvää kivuta neljänteen kerrokseen mennen tullen, Anna-Liisaa sanoo.

Pinta-alaa Anna-Liisan ja Lunan kodissa on 40 neliötä. Keittiö ja olohuone ovat yhtenäistä tilaa, makuuhuone on erillinen ja eteisestä on käynti tilavaan kylpyhuoneeseen.

Asunnon päätyseinä on pelkkää ikkunaa, jonka toisella puolen on koko asunnon levyinen lasitettu parveke. Se on Anna-Liisasta parasta uudessa kodissa. Hän suunnittelee jo kesäkeidasta parvekkeelleen.

Länteen avautuvalla parvekkeella riittää valoa aina auringonlaskuun saakka. Parveke on pihan puolella, ja sieltä näkee pitkälle yli korttelin muiden talojen.

– Seuraan päivittäin, miten kerrostalon rakentaminen tuolla kauempana etenee. Siellä tehdään töitä ahkerasti viikonloppuisinkin, Anna-Liisa Tihveräinen kertoo.

Anna-Liisa on tottunut muuttaja. Ensimmäinen lähtö tuli jo ennen syntymää, kun Anna-Liisan vanhemmat lapsineen joutuivat lähtemään Viipurinlahden rannalta Koivistolta sotaa pakoon.

Anna-Liisa syntyi evakossa Juupajoella. Hän kokee olevansa vahvasti karjalainen.

– Välirauhan aikana palasimme Koivistolle. Koti oli poltettu, mutta isä rakensi uuden. Vuonna 1944 läksimme sitten lopullisesti. Olin neljävuotias, Anna- Liisa kertoo.

Perheen tie vei Halikon kautta Kymiin, missä Anna-Liisa aloitti koulunkäynnin. Vanhemmat viihtyivät huonosti Kymenlaaksossa, ja kaihosivat mahdollisimman lähelle luovutettua Karjalaa. Viiden vuoden kuluttua perhe muutti Lappeenrantaan. Kansakoulun jälkeen Anna-Liisa kävi keskikoulun, ja jatkoi sitten kauppaopistossa.

Vastavalmistuneena merkonomina hänet palkattiin Kansallis-Osake-Pankkiin. Siellä teki elämänuransa työskennellen vuoteen 1995 saakka pääasiassa sijoitusneuvojana.

Anna-Liisan elämän merkkihenkilöt ovat läsnä kirjahyllyyn asetelluissa valokuvissa. Siellä ovat tyttäret ylioppilas- ja hääkuvissaan, lapsenlapset sekä rakas puoliso Heikki.

45 vuotta kestänyt avioliitto päättyi kahdeksan vuotta sitten puolison kuolemaan.

– Heikki palveli puolustusvoimissa ja oli ammatiltaan asemestari. Hän tarvitsi kotonakin työtilaa, joten pisimpään asuimme omakotitalossa, Anna-Liisa kertoo.

Hän myisi jo mielellään omakotitalonsa, mutta tonttiin liittyvät kaavoitusongelmat on ensin ratkaistava. Kesällä hän viettää talossa paljon aikaa; hoitaa kukkia ja puutarhaa.

Muutto 20 neliötä pienempään asuntoon merkitsi sitä, että tavaroista piti karsia.

Anna-Liisa ja Heikki muuttivat Ruoholammelta ensin kerrostaloon, sitten pienempään omakotitaloon. Jälkimmäinen muutto oli katastrofi, sillä Heikki kuoli muuttoa seuraavana päivänä. Anna-Liisa jäi muutamaksi vuodeksi taloon, johon ei koskaan kotiutunut.

Ennen nykyistä kotiaan hän ehti totutella kerrostaloelämään 60 neliön kolmiossa.

Vuodenvaihteessa tapahtunut muutto 20 neliötä pienempään asuntoon merkitsi sitä, että tavaroista piti jälleen karsia. Oleskelutilaan mahtuvat hyvin sekä ruokapöytä tuoleineen että sohvaryhmä.

– Vuodesohva on ehdoton, sillä lastenlapset vierailevat usein luonani, Anna-Liisa kertoo.

Anna-Liisa Tihveräisen kummallakin tyttärellä on kolme lasta. Lastenlasten ikähaitari venyy kymmenestä 26-vuoteen. Kirjahyllyssä ovat vierekkäin tyttärenpojan ja mummin ylioppilaskuvat.

Opinhaluinen Anna-Liisa päätti 47-vuotiaana toteuttaa yhden tavoitteensa: Hän aloitti iltalukion ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1990.

Sen jälkeen hän aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Joensuun yliopistossa. Puoliso ja tyttäret kannustivat äitiä opiskelemaan. Kahden vuoden ajan Anna-Liisa asui viikot Joensuussa ja paneutui opintoihin. Sitten se jäi

– Mieheni sairasteli, ja kyllä täytyy myöntää, että ne tietokonehommat olivat minulle ylivoimaisia, Anna-Liisa kertoo.

Koska perhe on aina ollut Anna-Liisan arvoasteikossa ykkösenä, ei opintojen keskeyttäminen harmita. ”Tietokonehommatkin” hän on selättänyt. Keittiön pöydällä on läppäri, jota Anna-Liisa käyttää lehtien ja sähköpostin lukemiseen sekä laskujen maksuun.

Anna-Liisa on kotiutunut uuteen asuntoonsa hyvin. Hän nauttii siitä, kun voi kuljeskella kaupungilla, istuskella kahviloissa ja käydä kauppakeskuksissa. Keskuspuisto on kivenheiton päässä ja kauppatori aivan vieressä.

– Katsotaan sitten keväämmällä, tuleeko torista aamukahvipaikkani. Mukava on varmasti istua kaikessa rauhassa omalla parvekkeellakin, Anna-Liisa pohtii.