Järvenpään rauhallisella rivitaloalueella talvi on vielä läsnä, ja lumi peittää Miran asunnon omaa etupihaa. Sisään astuttaessa vastassa on värien ja kuosien iloinen loisto. Vaikka Mira on ehtinyt asua asunnossa vasta hieman reilu vuoden, kaikelle on jo löytynyt oma paikkansa.

Perheeseen kuuluu kolmevuotias lapsi, kaksi seniorikissaa ja akvaario. Partamonni nimeltä Lounas on perheen tuorein tulokas.

Miran ei tarvinnut muuttaa kauas, sillä hän on asunut Järvenpäässä jo vuosia. Edellinen koti sijaitsi kuitenkin kerrostalossa.

“Olen aina haaveillut omakoti- tai rivitalosta, mutta tuntui tärkeältä, että uusi asunto on samalla alueella. Sitten tämä tuli vastaan.”

Mira nostaa esille asunnon avaran pohjaratkaisun. Kun on yksin lapsen kanssa, selkeät kulkuväylät toimivat hyvin ja helpottavat arjen pyörittämistä.

“Näen ja kuulen koko ajan, mitä lapsi touhuaa, mutta makuuhuoneen puolella on silti oma rauha.”

Myös alueen luonto ja palvelut tekevät arjesta sujuvaa. Lähistöllä on leikkipuistoja, pieni metsä sekä hyvät kulkuyhteydet. Metsän luontopolut ovat talvellakin käytössä, ja sinne Mira suuntaa lapsensa kanssa leikkimään ja ulkoilemaan.

Luontoarvot tulevat Miran omilta vanhemmilta.

“Niitä sitten viedään eteenpäin omalle lapselle.”

Ekologiset arvot ohjaavat myös kodin sisustusvalintoja.

”En oikeastaan osta uutta, ellei ole aivan pakko. Hankin mahdollisimman paljon kierrätettynä.”
Monet huonekalut ja tekstiilit ovat kulkeneet mukana vuosia.

“Täällä on paljon sukumme perintöhuonekaluja”, Mira kuvailee. “Myös itseni tekemää ja sukulaisteni tekemää löytyy. Se luo lämpöä ja hyvää henkeä ympärille.”

Isoisä oli puuseppä. Mira on itse entinen yrittäjä ja työskenteli pitkään verhoilijana. Käsillä tekeminen näkyy kodissa selkeästi.

Esimerkiksi olohuoneen 70-luvun puusohva on Miran tuunaama. Hän on rakentanut siihen divaaniosan ja tehnyt patjat itse. Myös makuuhuoneen nojatuoli on hänen verhoilemansa.

Monella huonekalulla on oma tarinansa. Keittiön katosta roikkuva lamppu ja olohuoneen verhot ovat kulkeneet mukana jo yli kaksikymmentä vuotta. Kodin sisustuksessa näkyvät vahvat, 1960–1970-lukujen värit, printit ja kukkakuosit. Seinillä on julisteita ja maalauksia.

Vaikka sisustuksessa on runsautta, ratkaisut ovat tasapainossa.

“Minulle on tärkeää, että asiat ovat omilla paikoillaan, järjestyksessä ja nätisti esillä. Silloin mieleni lepää.”

Kotona kaikkein rakkaimpia hetkiä ovat syysillat.

”Ulkona hämärtyy ja kotona voi sytyttää kynttilät. Kaikkialla on rauhallista”, Mira kuvailee.

Hän kertoo muuttaneensa elämänsä aikana paljon.

”Olen asunut parikymmentä vuotta pois lapsuudenkodista ja muuttanut varmaan 13–15 kertaa. Siksi ajattelen, ettei koti ole yhtä kuin seinät. Se on tarinoita ja tunnelmaa.”

Kodin rooli on Miran elämässä monella tapaa kasvanut.

“Tämä on rauhoittumispaikka, turvapaikka… Oma paikka. Täällä saa olla sellainen kuin on. Kodilla on minulle todella iso merkitys.”

Parhaiten asian huomaa, kun palaa matkalta takaisin kotiin, Mira selittää.

“Tulee sellainen ‘ahh, täällä taas’ -olo.”

Lapsen kanssa arkeen kuuluu paljon yhdessäoloa, ulkoilua ja käsitöitä. Koti muovautuu elämän mukana.

”Koti heijastaa myös minua ihmisenä”, Mira sanoo. “Värikkyys näkyy paitsi sisustuksessa myös pukeutumisessani. Ja olen kyllä myös aika iloinen tyyppi.”

Hän silittelee vieressään makaavaa kissaa ja katselee tyytyväisenä ympärilleen.

”Tuntuu, että asiat ovat vihdoin paikallaan.”

Miran viimeisin löytö on seinälle ripustettu ristipistotyö.