Kontula herättää suuria tunteita: moni kontulalainen kokee suurta kotiseutuylpeyttä, moni aluetta vähemmän tunteva suhtautuu siihen varauksella. Kontula on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista lähiöistä, ja se tunnetaan erityisesti isoista elementtitaloista, laajoista piha-alueista ja vilkkaasta ostarista. 

Artisti Hassan Maikalille Kontula merkitsee kotia ja turvaa. Hän muutti alueelle Tampereelta 2000-luvun alussa äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa, ja koko perhe rakastui paikkaan. 

“Kontula on mun maailma. Täällä mä sain kasvaa ja olla oma itseni, sain mahdollisuuksia musan parissa ja mua rohkaistiin eteenpäin”, Hassan kertoo. 

Hassanin ura sai tulta alleen juuri Kontulan ja Kivikon nuorisotaloilta. Hassan on kirjoittanut Kontulasta kokonaisen levynkin. Betonitarha ilmestyi vuonna 2021, ja levyn nimikkobiisissä Hassan kirjoittaa lapsuudesta Kontulan pihoilla: 

Olin 6 vee, serkkujen kanssa 
omenapuu keskel betonitarhaa 
kirkonrottaa leikitty sen alla 
naapuri huutaa et ei tääl kuule omii ajatuksiaan 

Kun Hassan oli lapsi, hänen serkkunsa tosiaan asuivat ihan Maikalin perheen naapurissa. Yksinhuoltajaäidille oli iso apu, että Hassan pääsi tädilleen koulun jälkeen. Parhaat muistot Kontulasta liittyvät juuri pihaleikkeihin serkkujen ja kavereiden kanssa. 

Hassanin mielestä Kontula on kaikkea muuta kuin hajuton ja mauton. Hän arvostaa sitä, että Kontulassa asuu erilaisia ihmisiä: eläkeläisiä, opiskelijoita, lapsiperheitä. Kaikki mahtuvat mukaan ja ihmisten kirjo on Kontulan sielu.

“Kun mä kävin Kontulassa koulua, ei ollut mitään väliä, mikä sun ihonväri on tai mistä kunkin perhe on kotoisin. Oon sellainen kuin oon siksi, että kasvoin näin moninaisessa paikassa”, Hassan sanoo. 

Lähdetäänpä katsomaan Hassanin lempikulmia Kontulassa. 

“Oon aina ollut pallopelityyppi, oli se sitten futis, koris, squash tai padel. Vuosi pari sitten alettiin kavereiden kanssa pelaamaan tennistä. Helsingin keskustan tenniskentät ovat melkein aina täynnä, mutta Kontulassa on tilaa.” 

“Tän nuorisotalon lavalla vedin yhden ekoista keikoistani, ja mutsi jännitti katsomossa. Mun musa-urani alkoi Kontulan ja Kivikon nuorisotaloilta, ja sitä kautta päädyin myös nuorisovaltuustoon ja harrastajateatteriin.” 

“Oon superinnoissani patikoinnista ja metsässä liikkumisesta. Oon kokeillut myös telttailua ja pian lähden kaverin kanssa Lappiin vaeltamaan.

Täällä Kivikon metsässä kävin nuorena kävelemässä äidin kanssa ja koulun liikuntatunneilla hiihtämässä. Hiihtäminen ei ollu mun juttu, mutta ehkä se joskus vielä on.“ 

“Nämä sisäpihat on mulle yhtä kuin Kontula, täällä mä leikin ja kasvoin yhdessä serkkujen ja kavereiden kanssa. Rakas betonitarha, jossa mulla on rauhallista ja turvallista olla. Oon myös kirjoittanut paljon biisejä Kontulassa, koska täällä on paljon asioita, jotka inspiroi mua.” 

“Ei Kontulaa ilman sen kuuluisaa ostaria. Ravintolat ja kahvilat tekee tästä tosi erityisen paikan, ja monet tulee Kontulaan kaukaakin vain niiden takia. Fiilistelen sitä, kun näen eläkeläisten istuvan Randa Cafén terassilla syömässä pullaa ja kuulen ihmisten puhuvan monia eri kieliä mun ympärillä. Kuka vaan voi kuulua tänne, tuut sitten mistä tahansa.”