Olen asunut nykyisessä kodissani Etu-Töölössä noin neljä ja puoli vuotta. Sitä ennen asuin 12 vuotta Kampissa, jonne muutin synnyinkaupungistani Turusta. Lienen aika tyypillinen junantuoma uushelsinkiläinen, joka ei ole osannut eikä halunnut lähteä kantakaupungista pois sinne kerran asetuttuaan.

Helsingistä on tullut kotini ja Töölöön olen suorastaan rakastunut. Alue huokuu historiaa ja erikoisiin harrastuksiini kuuluukin kaikenlaisten kylttien bongaaminen, joista selviää, kuka merkkihenkilö on asunut missäkin. Ahkeruudestani huolimatta kaikkia kylttejä en vieläkään usko bonganneeni.

Pidän siitä, että Töölö on rauhallinen, jopa hieman unelias alue, josta on kuitenkin vain lyhyt kävelymatka kaikkialle: keskustan palveluihin, kulttuuririentoihin tai esimerkiksi urheilutapahtumiin. Muinoin Turussa asuessani totuin liikkumaan autolla joka paikkaan, nykyään sille ei ole minkäänlaista tarvetta. Pääsen kävellen ja julkisilla liikennevälineillä minne sitten haluankin mennä. Keväästä syksyyn tosin ajelen mahdollisimman paljon moottoripyörälläni, mutta ei minulla sillekään varsinaista tarvetta ole. Moottoripyöräily on hauska ja rentouttava harrastus.

Vuokralla asuminen on minulle vapaaehtoinen valinta. Varmasti jonkinlaisen asuntolainan saisin, mutta olen riskejä kaihtava ihminen enkä velkavuoren alla nukkuisi öitäni rauhassa. Eikä minulla omistusasujana välttämättä olisi nykyisillä sijoillani mahdollista asuakaan, siksi arvokkaita alueen huoneistot ovat. Vuokralaisena Töölössä kuitenkin pystyn elämään.

Haluan, että viihdyn kodissani joka hetki. Täällä se toteutuu. Olen tarkka rahoistani ja arvelen olevani melko säästäväinen ihminen. Kaikkea ei mielestäni kuitenkaan tarvitse omistaa ja asunto on yksi sellainen asia. Kotini tulee olla minulle ensisijaisesti koti, ei sijoitus. Vuokra-asumisen hyviä puolia on myös asumisen vaivattomuus. Minun ei tarvitse murehtia esimerkiksi remonttikustannuksista tai kiinteistönhuollosta.

Töölössä minua kiehtoo sen rauhallisuuden ja keskeisen sijainnin lisäksi alueen hyvin yhtenäinen rakennuskanta. Jykevät kivitalot ovat valmistuneet pääasiassa 1920-luvulla ja niiden ihailusta en saa kyllikseni. Saatankin joskus lämpimänä kesäiltana ottaa retkituolini ja mennä Temppeliaukion kallioille lukemaan ja ihastelemaan taloja. Sieltä avautuva näkymä vie minut jonnekin vuosikymmenten taakse ja saatan kuvitella alueen kuuluisimpien asukkaiden kirjailija Mika Waltarin ja presidentti K.J. Ståhlbergin kohtaavan toisensa kirjailijan kotitalon lähellä Tunturikadulla.

Tykkään myös tehdä lähialueella kävelylenkkejä – silloin tällöin jopa etanavauhtisia juoksulenkkejä – Hietaniemen rantaan, Soutustadionille tai Kesärantaan saakka. Maisemissa, jotka ovat vuosikymmeniä pysyneet muuttumattomina on jotain maagista.

Kotini on omannäköiseni. Olen aika ylpeä, kuinka itseni oloiseksi olen sen saanut. Tykkään lukea kirjoja ja korkeat huoneet mahdollistavat ison kirjahyllyn. Haluaisin kerätä kirjahyllyn päälle joukon viirejä, mutta toistaiseksi siellä on vain yksi – työkavereideni minulle 50-vuotislahjaksi teettämä standaari.

Jos minua sanoo sohvaperunaksi, en loukkaannu, sillä sellainen olen. Sohvalla luen, katson televisiota ja usein aamuradion jälkeen otan siinä myös lyhyet päiväunet.

Keittiöni on melko iso ja sielläkin viihdyn hyvin. Ruoanlaitostakin tykkään ja usein innostun kokeilemaan jotain uutta. Välillä keitoksissani onnistun, aina en. Harmillisesti olen hiukan laiska laittamaan onnistumisiani talteen, joten hyvien reseptien muistaminen on joskus hankalaa.

Oma suosikkihuonekaluni on vuodelta 1959 peräisin oleva massiivinen putkiradio, josta löytyy myös vinyylisoitin. Hankin toimimattoman kapistuksen alun perin wifi-reitittimen ja johtojen piilottamista varten ja putkiradion alla ne ovatkin mukavasti poissa silmistä. Minulle on kuitenkin tullut halu saada härveli toimimaan. Itse en elektroniikasta ymmärrä mitään, mutta ne, jotka ymmärtävät, ovat kertoneet korjaamisen olevan melko helppoa. Yli 60-vuotiaaseen laitteeseen ei kuitenkaan varaosia löydy välttämättä kovin vaivattomasti. Vielä minä sen soimaan aion saada.

Lauantaiaamut ovat minulle tärkeitä. Haluan olla aikaisin ylhäällä, hakea kotitaloni kivajalassa toimivasta leipomosta tuoreen leivän ja sen jälkeen keskittyä lehtien lukuun ja kahvin juomiseen. Välillä saatan vilkaista ikkunastani avautuvaa maisemaa Temppeliaukiolle.

Harmoniseen näkymään en väsy ikinä.