Alangon perhe oli kesälomamatkalla Lapissa, kun tuli tieto, että nyt voisi alkaa muuttaa. Uusi kerrostalo Helsingin Kontulaan valmistui 10. heinäkuuta vuonna 1975.

‒ Asuimme tuolloin Pursimiehenkadulla. Eri vaihtoehtoja pohdittiin, muun muassa Koivukylää. Kontula osoittautui sitten niin hyväksi paikaksi, ettei ole koskaan haluttu lähteä pois, muistelee Jaakko Alanko.

Kolmihenkinen perhe muutti 76 neliön kolmioon, ja poika aloitti syksyllä toisen luokan läheisessä koulussa.

‒ Poika sai heti kavereita ja sanoi, että jos aiomme muuttaa muualle, hän lopettaa koulunkäynnin kokonaan.

Kontula ja Leikkikuja houkuttelivat paikalle erityisesti lapsiperheitä.

‒ Kerran laskettiin, että 42 lasta oli pihassa leikkimässä. Meitä oli aina pari ukkoa seuraamassa pihamaan tapahtumia, ei siellä jokaisen äidin ja isän tarvinnut lastensa perään vahtia. Kyllä lapset tottelivat muutenkin.

Leikkikujan alkuperäisistä asukkaista on yhä jäljellä 28 – he ovat asuneet talossa alusta alkaen.

Alangon mukaan seutu oli rauhallista, kun autoliikennekin oli vähäistä. Leikkipaikkoja sen sijaan löytyi lähistöltä useitakin. Pihassa pelattiin ja oma kenttä jäädytettiin aina talveksi luistelijoille.

‒ Oli mukavaa ja helppoa, kun pyöräkellarista haettiin sukset ja lähdettiin hiihtämään valaistuille laduille melkein kotiovelta.

Naapuriapu ja -sopu on ollut vallalla vuosikymmenien ajan, etenkin alkuaikoina. Kerhotilassa pidettiin kokouksia, pelattiin pingistä ja harjoitettiin voimanostoa, lapsille oli lautapelejä.

‒ Lastenhuoneesta on nyt tehty pyöräkellari, mutta ei ole niin paljon lapsiakaan. Ennen olimme kuin yhtä suurta perhettä, toki tänäkin päivänä saa apua: esimerkiksi nuoremmat tarjoutuvat käymään kaupassa.

Alanko laskeskelee, että alkuperäisistä asukkaista on jäljellä 28 – he ovat asuneet talossa alusta alkaen.

‒ Pihassa on pari grillipaikkaa ja pöytiä, siellä kokoonnutaan kesäisin. Joskus entiset asukkaatkin tulevat mukaan grillailemaan ja höpisemään niitä näitä. He muistelevat, kuinka hyvä paikka Leikkikuja oli asua ja ettei sen jälkeen olekaan niin hyvässä paikassa asuttu.

Lumo-taloa on kunnostettu vuosien varrella. Maaleja on ollut tarjolla kodin omatoimiseen kunnostamiseen, ja Lumo-kodit on myös tehnyt remontteja talossa.

‒ On maalattu ja lasitettu parvekkeita, suurella osalla on tehty keittiöremontti ja kylpyhuoneista on viety ammeet pois ja pistetty tilalle uudet suihkut.

Hyvä asia on myös maksuton pesutupa ja peräti kolme kuivaushuonetta. Alanko toivoisi, että uusiakin asukkaita neuvottaisiin pesutuvan käytössä: pyykkivuorot pitää varata, eikä koneita voi käyttää milloin vain.

‒ Kerhohuoneessa on jos jonkinmoista vempainta. Käymme siellä kuntoilemassa – maailmanennätyksiä ei tehdä, mutta lihakset pysyvät kunnossa. Olemme sopineet näin korona-aikana, että korkeintaan kaksi on kerralla paikalla.

Alangon mukaan olisi hyvä, jos löytyisi joku vetäjä, joka houkuttelisi ulos lenkille.

‒ Lähtijöitä kyllä olisi. Ihminen on niin laiska, ettei tule itse lähdettyä.

Kontulassa kaikki on kävelymatkan päässä: ostoskeskuksesta löytyy kauppoja ja apteekkeja sekä ravintoloita ja pubeja. Jälkimmäisiä Alangon mukaan jopa liikaakin.

‒ Jossain vaiheessa siellä oli 19 pubia, nyt ne ovat vähentyneet. Mutta palvelut ovat lähellä, ei ole tarvetta lähteä kauemmaksi. Nyt korona-aikana olen käynyt kaupassa aikaisin aamulla, joskus siellä saa tehdä ostoksia ihan yksin.

Bussipysäkki on talon edessä ja metrolle on 200‒300 metriä. Metron vuoksi Kontulaa on rakennettu tiiviiksi.

‒ Alkaa jo tuntua kuin asuisi Rööperissä. Mutta ei ole mukavaa, että Kontulaa arvostelevat sellaiset, jotka eivät ole täällä edes koskaan käyneet. Tämä ei ole mikään synninpesä, vaan täällä on todella rauhallista.

Kontulassa on todella rauhallista.

Etenkin ennen Alanko kävi myös uimahallissa, jossa aina väkeä riitti. Kirjastossakin on sen verran säpinää, että kirjat pitää varata etukäteen.

‒ Käyn mieluimmin vanhustentalon kirjastossa, josta saa lainattua uusiakin kirjoja. Vaimo Ritva puolestaan käy voimistelemassa vanhustentalolla, jossa on muutenkin paljon toimintaa.

Rakentamisen vuoksi Kontula ei enää viheriöi niin paljon kuin aiemmin. Silti puistoja ja viheralueita vielä löytyy.

‒ Poika muutti pois ja avioon jo 28 vuotta sitten, mutta käy joka viikonloppu täällä mummojen ja vaarien lähiössä. Lapsenlapsi tulee mielellään mukaan, meillä on omat jutut ja tehdään vesselin kanssa kaikenlaista yhdessä.

Viimeksi Alanko lähti otusjahtiin, kun pokémoneja piti etsiskellä puhelimen avulla. Niitä löytyi myös Kontulan metsistä.