Kahdesta kahdeksankerroksisesta talosta muodostuva Proomukatu 1 seisoo kivenheiton päässä Vesijärven rannasta Ankkurin kaupunginosassa. Maaliskuun lopulla järvenselkä aaltoilee leudon talven jäljiltä jo lähes vapaana.

Tässä Lumo-kohteessa eletään lähellä luontoa, vain parin kilometrin päässä Lahden keskustasta.

− Tervetuloa! Sisään vain, viittoilee talon Lumo-tiimin pitkäaikainen vetäjä Keijo Lindroos hymyillen.

Talo kätkee sisäänsä 86 asuntoa ja yli 150 asukasta, mutta tunnelma on liki uinuvan rauhallinen.

− Toisinaan lauantai-iltaisin tässä yhdyskäytävällä on kunnon humu, kun kerhohuone on varattu juhlakäyttöön ja väliseinä avattu, Lindroos kertoo kokemuksen rintaäänellä.

Muutama vuosi sitten hän vietti omat kuusikymppisensä täällä.

Vuonna 2001 valmistunut Proomukatu 1 suunniteltiin alkujaan esteettömäksi senioritaloksi, johon tuli yksiöitä, kaksioita ja kol­mioita. Nykyään monet ikääntyvät suosivat pieniä asuntoja, mikä on tuonut lapsiperheitä etenkin kolmioihin.

− Hyvin mahdutaan kaikki. Asukastoimintakin on suunnattu jokaiselle ikään katsomatta, Lumo-tiimiä 12 vuotta luotsannut Lindroos painottaa.

Yhteishengestä kertoo kerhohuoneen seinälle ripustettu vuokranantajalta saatu kunniakirja vuodelta 2012. Se on Lindroosille mukava muisto.

Vieraskirja puolestaan on kerännyt nimiä ja terveisiä pitkälti yli vuosikymmenen. Sivuilla vilisevät bingot, mölkyt ja monenmoiset juhlat.

− Välillä on ollut huonompia aikoja, kun tekijöistä oli pulaa. Nyt Lumo-tiimi pyörii taas hienosti. Aika paljon on ehditty vuosien varrella, Lindroos summaa.

Tällä haavaa tiimissä häärii kahdeksan jäsentä. Kaikki tekemiset ja hankinnat ideoidaan ja päätetään yhdessä.

Asukastoiminnan vuosi käynnistyy laskiaisjuhlasta. Keväisin ja syksyisin pidetään siivoustalkoot pihalla, syksyllä on vuorossa isompi grillijuhla.

Joulun alla leivotaan ja valmistetaan laatikoita, joita voi ostaa kotiin myyjäishengessä. Joulujuhla kuuluu totta kai asiaan. Samoin vuoden kohokohta, yhteinen kesäretki.

− Välillä mennään johonkin lähiseudun kesäteattereista, välillä vaikka järviristeilylle. Viinitilallakin on käyty, Lindroos muistelee.

Juhlat, talkoot ja retket houkuttavat yleensä pari-kolmekymmentä osallistujaa. Joulujuhla on suosituin: silloin syöjiä saattaa saapua viisikinkymmentä.

Jouluun liittyy myös tiiminvetäjän mukavin muisto. Uusien asukkaiden, varsinkin maahanmuuttajien, houkuttelu yhteisiin juttuihin on haaste kielimuurien ja kulttuurierojen takia. Toisinaan talon Lumo-tiimi onnistu tässäkin.
− Kerran joulujuhlassamme esiintyi kolme maahanmuuttaja­perheen lasta: poika soitti viulua ja kaksi tyttöä tanssi. Kaikille jäi juhlasta tosi hyvä mieli, Lindroos kertoilee.

Talon kerhohuone toimii varausperiaatteella, eikä siitä peritä maksua. Torstaisin tilassa pelataan bingoa, leipomusten ja kakkukahvien kera. Kesämaanantait on varattu ulkomölkylle.

− Aiemmin viikko-ohjelmassa oli myös korttipeli-ilta. Se harmi kyllä hyytyi, Lindroos kertoo.

Perinteisten yhteistilojen lisäksi talon huipulta löytyy harvinaisempi helmi: kattosauna takkahuoneineen ja lasitettuine parvekkeineen. Vesijärveä voi ihailla myös saunan maisemaikkunasta.

− Tila on asukkaiden varattavissa pientä maksua vastaan, Lindroos muistuttaa upeita maisemia esitellessään.

Lahden Proomukatu 1:n huikaiseva maisemasauna ja kerhotilat saattavat pian saada uuden ystävän, kunhan Hämeenlinnasta Lahteen muuttava Heljä Kaartinen ehtii asettua. Hänen muuttonsa taloon osui maalis-huhtikuun taitteeseen, juuri koronakriisin keskelle.

Reipas kahdeksankymppinen onnistui kuitenkin järjestämään asiansa niin, että tärkein eli kodinvaihto ei estynyt.

− Kaikki on kunnossa, avain on saatu ja ensimmäinen vuokra maksettu, pirteä ääni kertoo puhelimessa vajaa viikko ennen muuttopäivää.

Kaartisella on kokemusta muutoista vaikka muille jakaa. Joensuun kasvatti on ehtinyt muuttaa ennen Lahtea Helsinkiin, Tampereelle, Kuopioon, Espooseen, Hämeenlinnaan ja vielä yhdeksäksi talveksi Espanjan Fuengirolaan.

”En enää tässä iässä halunnut ostaa asuntoa.”

− En ota näitä muuttoja kovin raskaasti. Uin helposti kaikkiin vesiin, hän tuumaa.

Kaartisen sai vaihtamaan kaupunkia Lahdessa asuva poika perheineen. Puolison kuoltua Hämeenlinna alkoi tuntua tyhjältä, vaikka asunto vaihtui jo kertaalleen pienempään.

Lyhyttä nuoruudenkokemusta lukuun ottamatta Kaartinen on aina ollut omistusasuja. Nyt muutto vuokrakotiin tuntuu hyvältä.

− En enää tässä iässä halunnut ostaa asuntoa. Mieluisan vuokrakodin löytyminenkin on riittävän työlästä. Lumo-talossa voin elää hamaan tappiin asti, ikäisteni parissa, hän toteaa hyväntuulisesti.
− Riittämiin olen jo muuttanut. Ehkä tämä on nyt se viimeinen kerta!

Kaartinen ilahtuu kovasti kuullessaan uuden kotitalonsa aktiivisesta asukastoiminnasta.

− Voi, miten mukavia juttuja! Tämmöistä pitääkin olla, päiväretket ne vasta kivoja ovatkin, hän heläyttää.

Saunaa liikunnallinen seniori ei halunnut uuteen asuntoonsa. Saunattomuus ohjasi kodin valintaa, sijainnin ja rauhallisuuden ohella. Mutta kattosauna onkin toinen juttu.

− Sinnehän voisi kutsua pojan perheen illanviettoon, Kaartinen alkaa oitis suunnitella muuttolaatikoiden keskellä.