Lasiterraarion asukas valpastuu, kun sen silmien eteen ilmestyy pinseteissä rimpuileva jauhomato. Leopardigekko Shiro tulee esiin piilostaan, nappaa välipalan suuhunsa ja nielaisee sen kokonaisena. Anette Pulkkinen laskee tyhjät pinsetit kädestään ja nostaa kylläisen lemmikin käteensä.

”Shiro on rauhallinen ja lempeä lisko, jota voi silittää. Se ei ole matelijoiden kohdalla aina itsestään selvää.”

Instagram-kuvissakin Anetten ylläpitämällä Lizurdi-tilillä poseerannutta täplikästä ja suurisilmäistä Shiroa voi kuvien perusteella pitää valokuvamallina. Se lipoo kieltään omistajansa kämmenellä ja tarkkailee ympäristöään. Se on selvästi tottunut käsittelyyn ja siihen, keneltä saa herkkupaloja. Tässä tapauksessa se tarkoittaa hyönteissyöjälle sopivaa elävää ravintoa, kuten jauhomatoja.

”Moni lisko osaa jopa kerjätä ruokaa. Ne voivat hyppiä terraariota vasten ja yrittää saada huomiota.”

Hyvinkään Mustamännistön kaupunginosassa sijaitsevassa Lumo-kodissa hyönteisiä kasvattavalta matelijaharrastajalta on pakko kysyä, miten kyläilijät yleensä reagoivat, kun he kuulevat kodin pienimmistä asukkaista?

”Monesti ihmiset yllättyvät tosi paljon.”

Vielä muutama vuosi sitten hänen kotonaan majaili sammakoita. Nyt niiden tilalle on tullut toisenlaisia kavereita. Noin 8-vuotias Shiro on tämän kolmion ensimmäinen ja vanhin lisko, mutta ei suinkaan ainoa.

Poikaystävänsä kanssa yhdessä asuva Anette omistaa tällä hetkellä viisi liskoa, joita varten kodista löytyy oma huone. Shiron lisäksi samoissa neliöissä majailevat Brutus, Hilda, Nekku ja Tilli. Ensimmäinen mainituista, Brutus, on lajiltaan parta-agama, joka voi kasvaa jopa puolen metrin pituuteen.

”Meille oli tärkeää, että liskot saavat oman huoneen, kun muutimme poikaystäväni kanssa yhteen.” 

Oulusta kotoisin oleva Anette on sopeutunut puolessatoista vuodessa Hyvinkäälle yhtä hyvin kuin Vesitorninkadun 1950-luvulla rakennettuihin kerrostalokoteihin. Valtionrautateiden keskuskonepajan työntekijöiden asunnoiksi aikoinaan valmistuneet talot huokuvat historiaa, jonka aistii sisäpihalla ja viimeistään rappukäytävässä.

Hortonomin opintojaan viimeistelevä liskojenomistaja arvostaa vanhan ajan kodikasta tunnelmaa, asunnon valoisuutta ja sitä, että ikkunoista näkee puita. Elämä Vesitorninkadulla on asukkaan omien sanojen mukaan rauhallista ja turvallista. Kaupungin sopiva koko tarkoittaa sitä, että lähes kaikkialle pääsee pyöräillen. Kauppakeskus Willan palvelut löytyvät vierestä, ja rauhaa kaivatessaan maaseutumaisen miljöön pariin löytää hetkessä.

Vantaalla puutarha-alan töiden parissa työskentelevä Anette ei ole ainoa hyvinkääläinen, joka käy töissä pääkaupunkiseudulla. Toimivat kulkuyhteydet ja otollinen sijainti ovat Hyvinkään valttikortteja siinä missä luontokin. Auringonsäteet lankeavat olohuoneeseen, kun Anette esittelee kotinsa parhaimpia puolia lisko olkapäällään. Rakkaus matelijoita kohtaan näkyy myös seinille ripustetuissa tauluissa, joihin Anette on piirtänyt ja maalannut suurisilmäisiä otuksia liskoista sammakoihin. Taide sopii hyvin yhteen asunnon vihreiden yksityiskohtien kanssa.

”Kasvit menestyvät täällä hyvin.”  

Sen huomaa. Liki 80 huonekasvin täyttämästä asunnosta ja etenkin sen nelijalkaisista asukkaista voi päätellä, että tässä Lumo-kodissa osataan kasvattaa muutakin kuin jauhomatoja. Vehreyttä ja elinvoimaa näkee sekä ikkunalaudoilla että bioaktiivisissa terraarioissa, joiden sisustamisessa on hyödynnetty eläviä kasveja, jotka pidättävät paremmin kosteutta.

Anette sulkee Shiron ja Brutuksen terraarioiden ovet. Yleensä liskot nukkuvat päivisin ja valvovat öisin, mutta Vesitorninkadulla eletään ihan omassa rytmissä.

”Minun liskoni ovat monesti hereillä myös päiväsaikaan. Ne tykkäävät tuijotella ulos.”