”Kyllä täällä kelpaa viettää kissanpäiviä. Ravintolan puolella palvelu on joskus vähän hidasta, mutta tarjoilija on ihan kehityskelpoinen.”

Näin turkulainen Sini Mulari tulkitsee Sontsen ja tämän tyttöpentujen Lelekan ja Svitlon ajatusmaailmaa.

”Kun tulin tänään töistä kotiin, kissat tuijottavat minua tuomitsevasti, että missä se ruoka taas viipyy. Ruokailun jälkeen he silmäilivät minua tyyliin, että ensi kerralla voisi olla sitten jotain parempaa”, Sini naurahtaa.

Juuri nyt pennuilla olisi hieman aikaa lepäillä ennen kello seitsemän ”iltavilliä”. Jos siis malttaisi. Leleka käy tutustumassa valokuvaajan lattian rajassa keikkuvaan kameraan. Taitaa miettiä, että ’parempi hutkia kuin tutkia’.  

”Iltavillillä pennut jahtaavat leikkiperhosta, painivat ja kiipeilevät. Yritän hieman ohjailla aktiviteetteja, sillä muuten meno voi äityä liiankin hurjaksi.”

Iltavillin jälkeen tulee omatoiminen yövilli ja tämän jälkeen vielä aamuyövilli.

Näistä Sini ei kuitenkaan tiedä sen enempää, sillä silloin hän nukkuu jo toisessa huoneessa korvatulpat korvissaan.

Sontse, Leleka ja Svitlo kuuluvat eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:lle ja ovat Sinin luona sijoituksessa. Kissoille etsitään loppuelämän koti lokakuussa, kun pennut täyttävät 16 kuukautta.

”Sontse otettiin kiinni maaseudulla villistä kissapopulaatiosta. Se oli tiineenä, ja Leleka ja Svitlo syntyivät täällä minun luonani”, Sini kertoo.

Hänen mukaansa villiintyneet ja nopeasti lisääntyvät kissapopulaatiot ovat paikoitellen suuri ongelma.

”Jos kissa on leikkaamaton, sen ei saa antaa ulkoilla vapaasti. Kissan pitää olla valjaissa”, Sini painottaa.

Sontsekin on teiniäiti, arviolta alle vuoden ikäinen ja luonnossa syntynyt. Hän vasta opettelee yhteiseloa ihmisten kanssa. Nytkin Sontse tyytyy katselemaan sohvan ja penkin välisestä kolosta, mitä huoneessa tapahtuu.

”Kissojen nimet ovat ukrainaa, pienenä symbolisena solidaarisuuden osoituksena. Sontse tarkoittaa aurinkoa, Svitlo valoa ja Leleka haikaraa.”

Sini ei ole ihan ensimmäistä kertaa asialla kissojenhoitajana. Dewi ry:n aktiivi on asunut nykyisessä Lumo-kodissaan Turun Vasaramäessä, Lemminkäisenkatu 17:n kaksiossa, reilun vuoden. Tänä aikana hänen luonaan on ollut jatkuvasti sijoitettuna 1-3 kissaa

Kun mukaan lasketaan myös Sinin aikaisemmat kodit, hänen luonaan on asunut kuuden vuoden aikana peräti 43 kissaa.

”Aluksi halusin hankkia oman lemmikin. Mutta sitten ryhdyin ajattelemaan, että voisin tehdä hyvää tarjoamalla sijaiskodin apua tarvitseville kissoille.”

Sini lisää, että kissat ovat tehneet hyvää myös sijaisäidilleen.

”Tuntuu kivalta, kun joku on kotona odottamassa. Kissoista on paljon seuraa. Ja onhan heitä älyttömän hauskaa seurata – ovat he sen verran pöljiä tapauksia.”

Kun sijoitetut sitten löytävät lopullisen adoptiokotinsa, hetkessä on hieman haikeutta, mutta ennen kaikkea iloa.

”Saan uusista kodeista yleensä myöhemminkin tietoa, mitä kissoille kuuluu.”

Sini miettii, että Lemminkäisenkatu 17 on hyvin lemmikkiystävällinen talo.

”Kissojen lukumäärää ei ole esimerkiksi rajoitettu.”

Sijoituskissoja kohtaan tunnetaan joskus turhia ennakkoluuloja.

”Kissat sopivat kuitenkin kerrostaloon hyvin, koska ne ovat esimerkiksi hyvin siistejä. Myös luonnossa syntyneet eläimet osaavat tehdä heti tarpeensa hiekkalaatikkoonsa. Eikä se aamuyövillinkään meno ole kuitenkaan sellaista, että siitä kantautuisi ääniä naapuriin asti.”

Sijaisäiti on tyytyväinen myös esimerkiksi asuntonsa hyvään sijaintiin.

”Turun keskusta ja toisaalta oma työpaikkani on lähellä. Vasaramäen puisto näkyy tuosta ikkunasta. Sontse, Leleka ja Svitlokin tykkäävät seurata puiston ihmisiä sekä ohi lentäviä lintuja.”

Sini toimii paitsi sijaisäitinä, myös luokanopettajana. Hänen pentunsa tunnetaan nykyään koulussakin.

”Yhtenä päivänä unohdin lasten ainekirjoitukset pentujen ulottuville. Yhtäkkiä paperit olivatkin sitten ihan ryppyisiä, ja joitakin oli myös vähän mutusteltu ja maisteltu.”

Opettaja palautti ainekirjoitukset lapsille anteeksipyyntöjen kera ja pahimmin kurmuutetut paperit valokopioina.

”Koululaiset ovat kautta aikojen selittäneet laiminlyöntejään klassisella tekosyyllä: koira söi kotitehtävät. Nyt opettaja pääsi vuorostaan kuittaamaan, että kissa söi ainekirjoitukset”, Sini naurahtaa.