Satumaa-tango kajahtaa haitarista, ja pian koko pihalla kuuluu iloinen yhteislaulu. Helsingin Viikissä sijaitsevan Palvelutalo Hoiva Viikin henkilökuntaa ja asukkaita on kokoontunut parvekkeiden alapuolelle, ja moni asukas yhtyy lauluun omilta parvekkeiltaan. Menossa on Poikkeuskesän avajaisiksi nimetty tilaisuus, ja asukkaita laulattaa palvelutalossa usein aiemminkin vieraillut harmonikansoittaja ja laulaja Mari Kätkä.

Orvokki Vaine ja vieressä istuva Pekka kuuntelevat laulua innoissaan.

– Olen käynyt kuuntelemassa Marin laulua monesti aiemminkin. Pidän muutenkin kovasti erilaista tapahtumista, joita tässä talossa järjestetään, Vaine kertoo.

Kumpikin on asunut talossa jo vuosia.

– Täällä on mukavan hiljaista ja rauhallista, mutta tarpeen tullen seuraakin löytyy aina, Vaine jatkaa.

Iltapäivän kuluessa Kätkä kiertää soittamassa ja laulamassa talon jokaisen rapun edessä. Ennen esitystä isännöitsijä Marjaana Nemlander ja talon toiminnanohjaaja Anna-Liisa Louhelainen ovat jakaneet talon jokaiselle asukkaalle vaaleanpunaisen tulilatvan kesätervehdykseksi.

– Yleensä vietämme tähän aikaan vuodesta jonkinlaisia pihatalkoita, mutta nyt korona-aikana täytyi keksiä muuta. Aloimme Anna-Liisan kanssa pohtia, että olisi kiva jakaa asukkaille kukkia, ja pian meillä olikin suunniteltuna tällainen koko iltapäivän tapahtuma, Nemlander nauraa.

Tapahtuman suunnittelua helpotti se, että niin Nemlander kuin Louhelainenkin ovat yhtä mieltä siitä, että poikkeuksellisen ajan keskellä on tärkeää piristää asukkaita. Talon asukkaat ovat järjestäneet aiemmin aktiivisesti sekä kirpputoreja että jumppahetkiä.

– Nyt he ovat joutuneet olemaan omissa oloissaan, joten halusimme keksiä edes jotain pientä, millä ilahduttaa heitä.

Tavallisesti Lumo-kotien Palvelutalo Hoiva Viikissä riittää muutenkin tapahtumia. Talossa vierailee viikoittain muun muassa Lumo Pihakoutsi, jonka jumppatuokioihin on osallistunut aktiivisesti asukkaita. Korona-aikana Pihakoutsi on toimittanut jumppaohjeita tulosteina, mutta kesän korvilla Pihakoutsikin tulee taas vetämään erilaisia jumppahetkiä talon pihalle.

– Terassilla voi hyvin tehdä vaikkapa tuolijumppaa, kunhan sää vain sallii, Anna-Liisa Louhelainen kertoo.

Lisäksi Pihakoutsin palveluista voi jatkossa nauttia muun muassa talon oman asukaskanavan kautta.

– Saamme asennettua oman tv-kanavan, joka näkyy kaikkien asukkaiden kodeissa. Se on tärkeä juttu, sillä osa asukkaista ei pysty juuri liikkumaan, ja nyt voimme järjestää heille myös esimerkiksi aamunavauksia ja muita tapahtumia ilman, että heidän tarvitsee poistua huoneistaan, Louhelainen kertoo.

Juhlaseurue siirtyy talon päädyssä sijaitsevien parvekkeiden luokse. Yläpuolella olevalla parvekkeella vilkuttava mies toivoo Karjalan heiliä, ja pian haitarinsoitto jatkuu. Muutama ohikulkijakin pysähtyy ihmettelemään ja ihailemaan palvelutalon tunnelmaa. Turvaväleistä on helppo pitää huolta, sillä ylivoimaisesti suurin osa yleisöstä nauttii tunnelmasta parvekelasien takaa.

Talossa nelisen vuotta asunut Seppo istahtaa hetkeksi kuuntelemaan musiikkia, ja vieressä häntää heiluttava Osku-koira seuraa perässä. Seppo on matkalla makkaranpaistoon, sillä talon puuhamiehenä ja asukasaktiivina hän on lupautunut grillaamaan halukkaille harmonikkakonsertin jälkeen.

– Tytär houkutteli minut tänne asumaan, sillä hän asuu tässä lähettyvillä. Ajattelin ensin että apua, enkä oikein innostunut palvelutalossa asumisesta. Tänne muutto on kuitenkin osoittautunut lottovoitoksi. Maisemat ja yhteisöllisyys ovat ehdottomasti parasta talossa, hän kertoo.

Muutto oli Sepolle lottovoitto myös siksi, että palvelutalossa apu on aina lähellä.

– Sain viime vuonna aivoinfarktin, ja koska hoitajat sattuivat heti paikalle, pääsin välittömästi sairaalaan ja paranin siitä oikein hyvin. Jos olisin asunut yksin, tilanne olisi voinut päättyä todella huonosti.

Hän huomauttaa, että yhteisöllisen tunnelman luomiseen tarvitaan kuitenkin aktiivisuutta.

– Alkuaikoina en itse juuri osallistunut toimintaan, mutta huomasin pian, että mitä enemmän toiminnassa on mukana, sitä paremmin samalla tutustuu muihinkin naapureihin, Seppo kertoo.

Grilli kuumenee hiljalleen, ja harmonikansoitto jatkuu vielä hetken. Kätkä soittaa jokaisen rapun edessä noin vartin verran ja saa joka kerran jälkeen raikuvat aplodit. Osa asukkaista kiertää mukana kuuntelemassa lähes koko konsertin.

Kätkästä lauluhetken järjestäminen tuntui poikkeusaikana normaaliakin tärkeämmältä.

– Vastaanotto on nyt tavanomaistakin liikuttavampi. Nyt vasta huomasi, miten ikävä asukkaita tässä kevään mittaan on tullutkaan. Ja miten ikävä monilla on ollut laulamista, hän kertoo.

Kätkän esittämät laulut ovat asukkaille tuttuja jo nuoruusvuosilta.

– Laulut menevät monella niin sanotusti jalan alle. On hienoa nähdä, kun muistisairaankin jalka alkaa polkea tahtia tutun sävelmän kuullen, hän kertoo soitettuaan saman talon päädyssä sijaitsevan muistisairaiden asumisyksikön asukkaille.

Vaikka poikkeuksellinen korona-aika jatkuukin kesällä, lisää erilaisia yhteishetkiä on luvassa. Talon pihalla odottelevat jo istutuslaatikot, joihin asukkaat ovat istuttaneet yrttejä, ja moni on varannut kasveille oman kasteluvuoronsa. Seppokin lupaa pitää grillin kuumana jatkossa.

– Ajattelin grillata kesän ajan aina pyhäpäivinä. Meillä on yhteinen kahvirahasto, johon halukkaat keräävät kolehdin. Grillimakkarat rahoitetaan kahvirahojen avulla, joten kolikoita ei tarvitse kaivella taskusta. Riittää, että tulee paikalle nauttimaan ruoasta ja seurasta.