"Säästin pitkään rahaa sohvaan, josta olin haaveillut. Ajattelin, että sitten kun saan ihanan löhösohvan, katselen leppoisasti telkkaria ja luen lehtiä sen nurkassa. Kun sohva oli paikallaan ja istuin sen nurkassa katselemassa sisustusohjelmaa, tajusin, mitä kaikkea muuta minulta puuttuu", kertoi eräs nainen läsnäolosta kertoneen luentoni jälkeen.

Sisustustoimittaja puuskahti joskus hieman turhautuneena: "Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, kuinka paljon moni ihminen tekee töitä sen eteen, että sisustuslehtien kuvat saadaan näyttämään siltä, miltä ne näyttävät."

Kotiin liittyy paljon mielikuvia hyvästä, hienosta ja "oikeanlaisesta" kodista. Mielikuvia luovat sisustuslehdet, ystävien kodit (joihin usein ei ole asiaa etukäteen ilmoittamatta, miksiköhän?) tai omat mielihalut. Oikeastaan meillä saattaa olla kaksi kotia: sellainen, jonka haluaisimme, ja sellainen, jossa elämme.

Se, jossa elämme, ei välttämättä täysin tyydytä. On jotain, joka saa levottomaksi kotona. Kiireisessä suorituselämässä olemme niin tottuneita juoksemaan tavoitteiden perässä, että kotikaan ei ole ajatuskaavalta suojassa. Oikeastaan kyse on siitä, että olemme opettaneet aivomme "etukenoon" eli näkemään tavoitteita, sitä mitä ei vielä ole tai puutteita - myös kotona. Näemme kodissa ehkä vanhan sohvan, likapyykkipinon tai vilisevät villakoirat. Koti on työmaa, jossa mieli lepää "sitku"...

Jos haluaa harjoittaa läsnäoloa, paras harjoitus lähtee kotoa. Läsnäoloharjoituksen ensimmäinen sääntö on: asiat ovat, miten ne ovat. Se ei tarkoita, etteikö koskaan siivottaisi, vaan se tarkoittaa sitä, että emme ota kantaa ovatko asiat hyvin tai huonosti - tai puuttuuko jotain. Kun sisuksissamme ei koko ajan kalva levottomuus siitä, että koti ei vastaa mielikuviamme, kotiin laskeutuu rauha.

Läsnäoloharjoitukseen voi liittää kysymyksen: entä jos kaikki onkin ihan hyvin? Evoluution muovaat aivomme ovat tottuneet havaitsemaan uhkia, jotta ihminen on aikojen saatossa pysynyt hengissä. Työelämä aktivoi tuota osaa aivoistamme, ja hälytysjärjestelmämme huutaa koko ajan punaista. On niin paljon tekemättömiä asioita, tavoitteita, päämääriä ja puutteita. Samat aivot siirtyvät kotiin, jos emme kiinnitä asiaan huomiota. Onko kotona onni "sitku", vai onko se sotkusta tai vääristä värisävyistä huolimatta?

Kiitollisuus on tehokas keino kääntää aivot läsnäoloon, etukenosta tähän hetkeen. Kun tulet ovesta sisään kotiin, näet ehkä ensimmäisenä, että eteinen on täynnä tavaraa, pyykit pursuavat korista, lapsiperheessä leluja on kaikkialla ja keittiössä tiskit näyttävät Pisan torneilta. Mutta mitkä asiat ovat hyvin (joita ehkä olet pitänyt itsestäänselvyyksiltä)? Mistä asioista olet kiitollinen kodissasi? Perheessäsi? Ihan missä tahansa?

Kun kiinnittäytyy hyviin asioihin, aivojen eri osat aktivoituvat kuin hälystystilassa, ja keho saa viestin "ei havaittavissa olevia uhkia" ja koko olemus rauhoittuu. Härdellin sijaan omaan kokemukseen laskeutuu rauha ja läsnäolo. Ja samalla kotiin laskeutuu rauha ja läsnäolo.

Minulle koti on juuri tuollainen mielentila.

Mitä mieltä sinä olet? Tule mukaan keskustelemaan LumoLab-Facebook-ryhmään!

sannan blogi (1).jpg

sannan blogi (2).jpg

Kirjoittaja Sanna Wikström on Hidasta elämää -nettisivuston perustaja, stressinhallintakouluttaja ja Stressinhallintakorttien tekijä. Kotona elämänrytmiä määrittelevat 1- ja 6-vuotiaat tyttäret, Niitze-kissa ja avomies.