Niklas Stranden ja Katja Saanakorpi muuttivat Järvenpään Sibeliuksenkadulla sijaitsevaan uuteen tornimaiseen kerrostaloon lokakuun 2017 lopulla. Pariskunnan 60-neliöinen kolmio on valoisa ja avara. Asunnossa ei ole kynnyksiä, oviaukot ovat leveät ja kylpyhuoneen lasinen suihkuseinä kääntyy saranoilla kätevästi syrjään, kun peseytymään tullaan pyörätuolilla.

Niklas tarvitsee pyörätuolia päivittäiseen liikkumiseen ja arvostaa esteettömyyttä myös talon julkisissa tiloissa ja ympäristössä.

– Pesutupa ja sauna ovat esteettömiä. Talon vieressä kulkeva kävelykatu on lämmitetty, joten tästä pääsee talvellakin hyvin kauppaan. Auraus toimii keskustassa myös paremmin kuin tuolla syrjemmässä, Stranden toteaa.

Kauppaan ei ole pitkä matka, mitä Stranden arvostaa kovasti. Prisma-keskuksen vihreät kyltit ja sisäänkäynti näkyvät suoraan kuudennen kerroksen asunnon ikkunoista. Hissillä pääsee alakertaan ja raskaidenkin ovien avaaminen sujuu Strandenilta hyvin pyörätuolissa istuen. Pientä parannusta hän silti vielä suunnittelijoilta kaipaisi.

– Prisman puolella on kolme rappusta kadulle mentäessä. Pääsen kyllä kulkemaan niistä, mutta olen esittänyt toiveen, että siihen saataisiin liuska, kuten on talon toisella puolella. Lisäksi roskahuoneen ovi on alipaineen vuoksi raskas vetää auki, hän mainitsee.

Strandenin ja Saanakorven asunnossa on koko olohuone-keittiön mittainen iso lasitettu parveke.

– Kaverini, joka on ollut 30 vuotta rakennusalalla sanoi, ettei ole koskaan nähnyt noin isoa parveketta. Siinä on yhteensä 14 lasia. Pituutta on päädystä päätyyn noin 10,5 metriä, laskee Stranden.

Parvekkeella on harmaa kulmasohva sohvapöytineen sekä sähkögrilli. Sinne mahtuu myös muuta tavaraa, kuten pyörätuolikoripalloa harrastavan Niklaksen pelituoli. Lattian harmaa matto oli muutettaessa talon puolesta valmiina.

Stranden on asunut Järvenpäässä yhteensä 41 vuotta ja samoilla kulmillakin jo 30 vuotta. Sibeliuksenkatu 27 on Lumo-uudiskohde, joka rakennettiin alun perin 60-luvulla valmistuneen talon paikalle. Kun tornitaloa rakennettiin, Stranden kulki päivittäin koiran kanssa rakennustyömaan ohi ja kävi juttelemassa rakennusmiesten kanssa.

– Viime vuoden alkupuolella aloin selvittää miten taloon pääsisi asumaan. Talo oli silloin harjakorkeudessa. Soitin ja kysyin, koska pohjapiirros on nähtävissä. Jätimme varauksen heti, kun se oli mahdollista, hän kertaa.

Ranskanbulldoggi Roosa riehtoo violettia pehmolelua makuuhuoneesta olohuoneeseen, hyppää välillä sohvalle ja sitten taas alas. Sillä on seuraa myös arkipäivisin, sillä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Niklas on paljon kotona. Katja käy neljä kertaa viikossa bussilla Järvenpään kaupungin työsalilla.

Kotona on strategisesti kaksi tv:tä eri huoneissa, jotta kumpikin voi katsoa mieleistään ohjelmaa samaan aikaan. Niklas on valloittanut olohuoneen Xbox-pelikonsolillaan, ja Katjan valtakuntaa on makuuhuoneen vieressä oleva työ- ja vierashuone.

Asunnon seinillä on Niklaksen äidin maalaamaa taidetta. Siellä täällä on myös matkamuistoja maailman eri kolkista: afrikkalaisia patsaita ja Euroopan matkoilta kerättyjä simpukankuoria. Ulko-ovesta sisään tullessa eteisessä on vastassa nuoren pojan muotokuva.

– Se olen minä 10-vuotiaana. Mutsi on maalannut, Niklas sanoo.

Strandenin ja Saanakorven edellinen asunto oli nykyistä vain puolitoista neliötä pienempi, ja sekin oli Lumo-koti. Uusi talo kuitenkin kiinnosti monesta eri syystä. Sibeliuksenkadun asunto on avoimempi ja valoisampi ja siinä on parempi äänieristys.

– Vanhassa asunnossa traktorit pörräsivät ikkunan alla. Aluetta on rakennettu kolme vuotta. Nyt on hiljaisempaa.

– Täällä naapurit ovat ehkä myös vähän iäkkäämpää ja rauhallisempaa väkeä, Niklas ja Katja myöntävät.

Lumo-kodista toiseen muuttavina asukkaina Stranden ja Saanakorpi saivat muuttolaatikot ilmaiseksi muuton ajaksi käyttöönsä. Tavaroiden siirtämisessä heitä avusti kaveriporukka. Uutta ei juuri tarvinnut ostaa, vaan vanhan asunnon kalusteet riittivät myös uuden sisustamiseen.

Isoissa ikkunoissa on pimennysverhot suojaamassa liialta auringonpaisteelta, ja olohuoneessa viilennystä tuo tarvittaessa ilmanpuhallin.

Sibeliuksenkadulla asuminen on viihtyisää siitäkin syystä, että olohuoneen seinän takana asuu Strandenin kaveri. Roni Gorell kuuli rakenteilla olevasta talosta Niklakselta, ja vuokrasi samasta kerroksesta oman 33-neliöisen yksiönsä.

– Muutin perjantaina 27. lokakuuta, päivää ennen Nikiä ja Katjaa, sanoo käytävällä vastaan tuleva Gorell.

Naapurukset vaihtavat nähdessään nopeat kuulumiset. Sitten pohditaan hetki pesulan ja saunan uutta sähköistä ajanvarausjärjestelmää, huomataan taas käytävän suuret ja kirkkaat valaisimet ja jatketaan omiin suuntiin. Illalla kahvitellaan Strandenin ja Saanakorven luona. Tänne on juurruttu nopeasti.